"Kaikki eivät juorua, mutta kaikki puhuvat takana päin."

Heips vaan kaikille!

Kun opettaja kertoi tämmöisestä lukupäiväkirja ideasta niin olin innoissani heti alusta alkaen, sillä bloggaus on ihan tuttua mulle ja se on kivaa. No kuitenkin nyt asiaan. 
Valitsin kirjakseni Anna-Leena Härkösen kirjan Takana puhumisen taito sillä äiti suositteli sitä ja kuulemma se on hyvin hauska kirja, jossa kirjailija kertoo voimakkaasti mnielipiteitään hulvattomalla tavalla. Odotukset ovat nouseet sitä mukaa kun äiti kertoi juttuja kirjasta. Kuulemma jopa pikkuveljeni on nähty lukevan sitä salaa sen jälkeen kun kuuli kirjasta pätkän. 
Takana puhumisen taito eri ole romaani. Se on novellikokoelma, jossa Härkönen kertoo maailman eri asioista. Opettaja antoi luvan lukea sen vaikka piti valita kirjakseen romaani. Toivon tosiaan, että kirjan hyvä... vaikka ei se kyllä paljoakaan haittaisi, jos tylsistyisin kirjaan koska se on melko ohut.
Odotan, että lukiessani kirjaa löydän itseni, joistrakin kirjailijan kuvaamista tilanteista ja osaan nauraa niille. En kamalasti tiedä kirjasta etukäteen, mutta yllätykset on mukavia.
Luin kirjasta suosituksia ja mielipiteitä ja ksml.fi sivuilla kirjan sisällöstä luki mm näin. 

"Käsittelyssä ovat muun muassa vaihdevuodet, petolliset 

remonttimiehet, karaokelaulanta ja lentokenttien 

perkeleellisyys."



Toivotaan, että nautin lukemisesta! 

Franseska kuittaa~

 

 

 

 

 

Hyvää ajanvietettä tylsyyteen, mutta siinä kaikki~

 

 

  09.09.14

Moi vaan kaikille ! <3

Nonni olen nyt lukenut kolmasosan valitsemastani kirjasta Takana puhumisen taito. Kirja alkoi minusta mielenkiintoisesti ja oli hienoa, että kirjailija Anna-Leena Härkönen uskaltaa kertoa erilaisia mielipiteitä. Monet asiat joita kirjassa käytiin läpi olivat kuitenkin minulle liian aikuismaisia. Ei siinä nyt mitään seksiä (huuuii) tai tappamista (yääh) ollut, mutta siis minä en oikeastaan haluaisi vielä miettiä keski-ikäisten naisten ongelmia. Kirjassa on kyllä monia hauskoja kohtia ja jos on tylsää, kirja on hyvää ajanvietettä. Jotkut aiheet olivat miele nkiintoisempia, esimerkiksi siitä miten ei saisi esittää ketään muuta kuin oikeasti on tai hymiöiden tärkeydestä tekstiviesteissä. Olen ohessa olevan lainauksen viestissä aivan samaa mieltä:

"..Ja hymiö on parasta lisätä varmuuden vuoksi jokaisen leikkimielisesti tarkoitetun viestin loppuun. Koskaan ei tiedä minkälaisesta läpästä toinen loukkaantuu. Varsinaista v*ttuilua hymiö ei pehmennä."

Kirjassa Härkösen mielipiteet ovat monet ihan ymmärrettäviä, mutta hänen kantassa kirjassa avioeroon ja -liittoon on kyllä minulla ihan toinen. Minusta avioliitosta pitää yrittää pitää parempaa huolta ja ensinnäkin katsoa aika tarkkaan kenen kanssa avioituu. Ero ei ole välttämättä vapauttava kokemus ja sen jälkeen on taas sinkku ja onnellinen.. sitäkin, mutta erosta kestää toipua. (varsinkin, jos on OIKEASTI rakastanut toista) Pointtini on, että kirja oikein huutaa: "Ihmiset erotkaa, jos on vaikeaa!" En tiedä olenko vanhanaikainen, mutta AVIOLIITTO ON PYHÄ. Anteeksi, että olen eri mieltä. Toisaalta kirjailija on nyt kolmannessa avioliitossa ja minä olen tuskin seurustellut kuukautta, joten en t iedä mitä itse ajattelisin Härkösen tilanteessa asiasta.
  Kirjailija osaa kyllä sanoa asiansa ja eikä rumalta kielenkäytöltä säästytä. Kuitenkin  tunteellisella pohjalla kirjan teksti ei minusta uppoa. Vaikka kuinka luen, en tunne mitään sen kummempaa enkä pysty samaistumaan tekstin tilanteisiin, joten erityisiä kohtia ei jää mieleen, jos oikein yrittää miettiä mitä kirjassa oikein tapahtuu ja onko sillä syvällistä merkitystä.

Että tällaista tällä kertaa, luen kirjaa, eteenpäin ja katsotaan mitä kommentoitavaa minulla on seuraavalla kerralla.

Franseska kuittaa~











Illalla on ainakin jotain luettavaa~

23.09.14

Moi taas kaikki!

Olen nyt lukenut semmoiset kolme neljäsosaa Anna-Leena Härkösen kirjasta Takana puhumisen taito ja olen yllättynyt joistakin kirjailijan mielipiteistä, taas. Hän selvästi kannattaa lääkkeiden käyttöä  ja käy kauneusleikkauksissa usein.. hänen uskottavuutensa alkaa hiipua sillä olen monissa asioissa niin eri mieltä, että hiukan raivostuttaa. On hyvä, että osaa ilmaista mielipiteensä, ei siinä mitään. Kirjassa on tietysti hauskoja kohtia, joita on sitten kiva pohdiskella. 

Esimerkiksi kappaleessa Syntilista oli hauska lukea asioita mitkä raivostuttaa naisissa. Sillä monessa asiassa Härkönen ei voinut olla muuta kuin oikeassa.

On rasittavaa, että periaatteessa naiset voivat tehdä paljon enemmän kuin miehet. On ihan ookoo, että naiset tekevät jotain "miehistä" mutta jos mies tekee jotain "feministä" kaikki katsoo ja alkaa haukkumaan homoksi. Mikä yhteiskunta.

"Jos nainen torjuu miehen, hänelle on siihen oikeus, sillä itseään on kuunneltava, ja jos vaikka väsyttää niin sitten väsyttää. Jos mies torjuu naisen, hän on hintti."

Kirjaa lukiessa oivaltaa kyllä monia asioita. Monessa kohtaa kirjaa tuntuu kuin niiden rivien välissä Härkönen olisi vain ottanut asioita elämästäni ja kirjoittanut ne paperille ärsyttävän huvittavalla tavalla.

Vielä yksi neljäsosa jäljellä! Jaksaa jaksaa..

Franseska kuittaa~

Huvitti jälkeenpäin..

30.9.14

Heissan!

Nyt olen lukenut loppuun valitsemani kirjan Takana puhumisen taito. Kun viimeinenkin Anna-Leena Härkösen jorina oli luettu, olin helpottunut sekä huvittunut kirjasta. Siis kirja herättää paljon erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä, ja sitä on hauska lukea. Siis kirja ei kosketa syvällisellä tasolla, mutta miellyttävä se on.
Viimeinen kolmasosa kirjasta oli hauska sekin. Sen aikana Härkönen ehti kyseenalaistamaan, hotelleita, koulussa jaettavia kyselykaavakkeita, vanhentumista, valehtelua, kamalia pomoja, vanhan aikaisuutta, idioottimaisia nimiä ym.
Erityisesti pidin hänen mielipidettään jonottamisesta. Kaikki tietää sen tunteen, jos on kiire jonnekkin ja sulla on nyt siinä kädessäsi se ES tai kokis siinä marketin jonossa ja edessäsi on se mummeli, joka tulee vaan niin hyvin juttuun sen kassanmyyjän kanssa... Tai pappa joka hamuaa kaikki lottokupongit. Tai niitä joitakin ihmisiä jotka eivät osaa käyttää pankkikortilla maksu laitetta. Jos laitetta ei osaa käyttää, niin miksei voi vaan suosiolla maksaa käteisellä ja häipyä siitä jonosta valittamasta. Myös välillä oikeasti tuntuu, että jonossa minua edellä olevat ihmiset eivät tajua sitä, että lompakon ja rahat voivat ottaa ennen kun tulee siihen maksamistilanteeseen eikä sitten, kun on tarkoitus maksaa (SE ON KASSALLE MENON TARKOITUS) niin siinä tilanteessa alkaa tuumailemaan: "Mihin minä panin sen lompakkoni, sitä ei löydy mistään.." Argh.
"Jos joku etuilee jonossa, tekee mieli tappaa. Onkohan joku joskus tapettu sen takia? Maailma on vanha ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, joten todennäköisesti. Kun tappamisen sijasta joutuu sanomaan pakotetun kohteliaasti: 'Anteeksi, mutta nyt taisi olla mun vuoro", tuntee itsensä hankalaksi ihmiseksi, vaikka hankala on juuri se etuilija."

Ja sen olen huomannut, että ihmiset osaavat olla hyvinkin ilkeitä toisille ihmisille, joita he eivät tunne. Tätä asiaa myös Härkönen käsitteli novellissa Kuppi suklaata. Myös itsekkin saattaa sanoa aika terävästi muille ihmisille (omasta puolestani pahoittelen kaikkia, joille olen sanonut jotain väärää) ja jälkeenpäin on alkanut miettiä onko siinä paljoakaan järkeä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos energiaa ei tarvitsisi purkaa ihmisiin, ja kaikki voisivat elää sovussa.. MUTTA EI SE YHTEISKUNTA PYÖRI SILLÄ TAVALLA. (ei enää putousimitaatioita, kiitos)
"Kerran poikani pelästyi lentokoneessa, kun ei löytänyt puhelintaan mistään.
- Äiti, apua, missä mun puhelin on? hän kiljaisi.
- Onko pakko huutaa? kysyi viereisellä penkillä istuva mies myrkyllisesti.
- Se nyt vaan säikähti kun puhelin oli kadoksissa, minä puolustin.
- Joo mutta tartteeko silti huutaa?
- Lapsilla on nyt tapana välillä huutaa.
- Mä olen nähny monia lapsia, jotka ei huuda.
- Ne oli varmaan sitten tajuttomia!
Että olin ylpeä tuosta vastauksesta. Jos toinen käyttäytyy ensin huonosti, siihen saa vastata samalla mitalla."
Härkösen mielipiteet samaistuttavat, mutta tietysti vain harvoin koska en ole kokenut kaikkia kirjassa mainittuja tilanteita. Silti on ihan mukavaa lukea ihmisten mielipiteitä. Kirja ei ole mitenkään raskasta luettavaa ja vain 156 sivuinen, että tylsyyteen suosittelen.






Franseska kuittaa~






Ps. Sitten vielä kirjan legendaariset viimeiset sanat.

"... Ja lopuksi vielä se tärkein.
Älä osta koskaan, missään tilanteessa kenellekään tuliaisiksi jääkaappimagneetteja."