Ilkka Remes - Ikiyö

Moi kaikki! Pienien teknisten ongelmien jälkeen sain Bloggerin toimimaan näin valitettavasti ja traagisesti päivän myöhässä :,( Päätin lukea Remeksen Ilkan kirjan ikiyö koska iskä kehui sitä ja olen jo aiemmin lukenut yhden Remeksen kirjoista. Toivon että kirja olisi jännittävä tai edes jotenkin tunteita herättävä mutta en uskalla odottaa kirjalta mitään kun en ole vielä kertaakaan elämässäni omasta mielestäni tarpeeksi hyvään kirjaan törmännyt...

Moi taas kaikille! Nyt olen lukenut kirjastani 11 sivua. Mutta minulle on aina ollut vaikeinta kirjan lukemisen aloittaminen, ja lukemisen jatkaminen aloittamisen jälkeen, ja lukeminen ylipäätään joten 11 sivua on minulle kova suoritus tässä vaiheessa ja siksi pidän lukemaani määrää noin neljäsosana. Kirjan päähenkilöitä ovat selvästi Antti Korpi sekä mystinen Noora jonka sukunimeä ei harmittavasti ole vielä ilmoitettu yhdentoista sivun aikana. Kirja alkaa Italiasta laittomasta mielenosoituksesta Italian hallitusta vastaan jossa Noora on mukana ja homma karkaa mielenosoituksessa täysin käsistä. On Remeksen tapaista aloittaa räväkästi ja sekavasti ja selitellä tapahtumia kirjan etenemisen myötä. Lupaan teille tekstini lukijoille että etenemiseni lähtee räväkkään nousukiitoon kirjan lukemisen suhteen aivan näinä päivinä. Mukavia lukuhetkiä myös teille kaikille!




28.9.2014
Moi kaikki! Luin tänään 140 sivua kirjastani jotta pääsisin noin puoleen väliin kirjassani. Päähenkilöt ja heidän taustansa ovat jo selvinneet minulle ja tapahtumat muutenkin alkavat nitoutua yhteen vaikka edelleen kirja saattaa yhtäkkiä hyppiä täysin epäolennaisten ihmisten elämään ja epäolennaiseen aikaan ja paikkaan ilman syytä, mutta uskon että kaikella on tarkoituksensa. Pidän erityisesti päähenkilöstä, Antista joka on jöröllä luonteella, rajulla työllä, fiksulla pojalla, hyvällä ruokahalulla, orastavalla kaljamahalla, lempeydellä ja kauniilla vaimolla varustettu aito, suomalainen äijä, joka joutuu tiukkaan paikkaan korruptiota vastustavien ja  oikeutta ja valtaa omilla keinoillaan tavoittelevien terroristien kanssa. Paikoitellen oikean ja väärän raja on aika häilyväinen ja kirja kuvaa hyvin sekä "pahisten" että "hyvisten" ajatusmaailmaa. Terroristit tosin käyttävät kovia otteita, mutta muuten ainoa asia joka tekee heistä "pahiksia" on se, että laki ja oikeudenmukaisuus ovat kaksi eri asiaa. Kirjan tapahtumia on vaikea arvailla etukäteen ja sitäpaitsi jos alkaisin vielä arvailemaan kirjan tapahtumia etukäteen, viimeinenkin heiveröinen kiinnostuksen hippuni kirjan lukemista kohtaan saattaisi suhahtaa savuna ilmaan kuten Lassen kädestä lähtenyt koripallo suhahtaa korirenkaan sukasta sisään. Odotan innolla sitä päivää kun minulle tulee kiire lukea kirjani ajoissa loppuun ja pääsen jälleen pakon sanelemana uppoamaan Ilkka Remeksen, "jännityksen mestarin", taideteoksen pariin!
 




5.10.2014
Hyvää iltaa kaikille! Sain kirjan luettua tyylikkäästi ajoissa enkä usko että kukaan sitä epäilikään...             Kirja oli yllättävän siedettävää luettavaa ja se oli hyvin yleissivistävä. Kirjasta oppi monia kansainvälisiä järjestöjä ja niiden lyhennyksiä sekä tarkoituksia. Kirjan tapahtumat liittyivät vahvasti kahteen aktivistiin jotka halusivat kostaa maailmalle omaan elämäänsä liittyneitä vääryyksiä. Toinen heistä oli Ralf Denk joka aikoi varastettuaan Venäläisen ydinlatauksen, räjäyttää sen avulla hedelmättömyyttä aiheuttavan viruksen ilmakehään. Tämä johtaisi ihmisten rodun loppumiseen. Sitä ennen hän kuitenkin kosti oman lapsuutensa Paaville joka oli ollut hänen lapsuudessaan Kongossa piispana. Ralf myrkytti Paavin ja Paavi kuoli myrkkyyn lääkäreiden avustusyrityksistä huolimatta. Toinen aktivisti oli nimeltään Sakombi. Hän oli Ralfin salamyhkäinen rikostoveri joka halusi kostaa Kongon siirtomaa-aikoina tapahtuneet vääryydet maailmalle. Tai näin hän väitti, mutta todellisuudessa hän petti Ralfin ja varasti salaa ydinlatauksen ja aikoi räjäyttää sen Brysselissä, Belgian pääkaupungissa, joka oli Sakombin sanojen mukaan Kongolaisten verellä rakennettu kaupunki... Silvottujen käsien kaupunki jossa asui myös Sakombin isä joka oli ollut raaka käsien katkoja ja poikansa laiminlyöjä. Belgia oli todellisuudessakin sortanut Kongoa raa'asti siirtomaa-aikanaan ja kaikilta sadoiltatuhansilta Kongolaisilta oli tappamisen jälkeen katkaistu käsi, jotta pystyttiin laskemaan että aseiden panosten käytetty määrä ei ollut suurempi kuin kuolleiden Kongolaisten määrä. Voin tästä edespäin leijua sillä että tiedän Kongon historiaa enemmän kuin suurin osa ihmisistä. Ja jos olet rasisti niin lue tämä kirja! Jos olet herkkävatsainen, lue tämä kirja vessassa pöntön äärellä. Ilkka Remes ei ole pelkkä satuilija vaan hän kerää suunnattoman määrän oikeaa faktaa kirjoihinsa. Päähenkilö Antti Korpi hoisi hommat lopulta yllättävän auttajan avulla varsin tyylikkäästi. Suosittelen kirjaa niille joita kiinnostaa Afrikan historia ja niille jotka haluavat oppia asioita lukiessaan ja miettiä asioita lukiessaan. Eli toisin sanottuna niille joilla on enemmän aikaa kuin minulla. Kiitokset kaikille Blogini lukijoille!

Tony Halme jumala armahtaa - minä en

Terve kaikille muille lukijoille ja oma valintani on Tony Halmen kirja, josta sain suuret kehut vanhemmiltani. Totuuden nimissä? Tiedän vain takakannen verran ja siitä en paljon saa irti joten tuleva kirja tulee olemaan aikamoinen wildcard. Tarina on omaelämänkerta joka kertoo Tony Halmen elämästä, hänen rankasta lapsuudesta ja miten hän onnettomasta pikkupojasta kasvoi raskaan sarjan mestari, Hollywood-näyttelijä, tähtien henkivartija ja ammattipainija.

Aloittaessani lukemisen huomasin että kirjan teksti kerrottiin sillä tavalla kuinka itse Tony Halme puhui, joka oli hetkellisesti hämmentävää, mutta jatkaessani kirjan ahmimista totuin nopeasti. Mitä elämänkertaan tulee, huomasin Tonyn kertovan kaikista tappeluistaan joista muisti ja hänen lapsuutensa oli myös rankka. Alkoholisti äiti, isä häipyi ja siirto kammottavaan kouluun, jossa ei välitetty oppilaista. Kirjassa käydään läpi kaikki ammatit, ajatukset ja vaiheet Tonyn elämässä, Hän on toiminut tähän asti portsarina, kalakauppiaana ja kirjassa jäin kohtaan jossa toinen kalakauppias oli palkannut tappajan "keskustelemaan" Tonyn kanssa. Kirja on hyvin erillainen kuin mikään kirja, jonka olen lukenut ja minulla ei ole harmaintakaan aavistusta miten Tonyn elämä tulee jatkumaan.

Tässä sitä ollaaan... kirja kohta luettu ja tarinaa, sekä tekstiä tullut niin paljon, että joudun tiivistämään hyvin paljon tarinasta. Miten Tonyn tarina jatkuu? Hän muuttaa Amerikkaan uuden elämän toivosta, hänestä tulee yhden prinssin työntekijä, joka kerää lainoja uhkauksien avulla sekä kuljettaa miljoonia paikasta toiseen. Hän muuttaa Amerikasta Japaniin ja ryhtyy siellä painijaksi, hänestä tulee tunnettu siellä, hän muuttaa Amerikkaan takaisin ja saa siellä painijan uran, mutta se loppuu väitteisiin siitä että hän käytti steroideja. (Näin ei kuitenkaan ollut.) Ja nyt hänen nyrkkeily ura on alkamassa. Noin... kun tarina on kerran ohi voin kertoa mielipidettäni tästä kaikesta; kun luet itse tätä kirjaa, juutut lukemaan sitä, vaikka kirjan tarinat ja muut toistuvat saman aihepiirin eli tappelun ympärille. Ja miten tarina jatkuu on minun ylitseni, en tiedä ollenkaan miten se tulee päättymään.

Noh tuo oli lukuhetki.... koko kirja loppu keskittyi Halmen nyrkkeily uraan ja hänen onnelliseen loppuuun. Mutta mielestäni kirjan olisi voinut lopettaa paremmin kuin mitä kirja teki ja kokonaisenuutena kirja oli loistavaa ajankulua sekä tutustumista Halmen elämään, vaikka teksti oli hyvin erillaista, se oli mukavan virkistävä. Joten jos te muut kirjatoukat haluatte lukea teoksen, joka eroaa massasta, lainatkaa se.

Salla Simukka

Kirja, jonka aion lukea on Salla Simukan teos, Musta kuin eebenpuu. Päädyin valitsemaan tämän kirjan, koska opettajani kehui Simukan toista kirjaa, mutta valitettavasti kaikki kyseiset kirjat olivat jo lainassa. Kirjastossa suositeltiin minulle tätä kirjaa, joten valitsin sen. Toinen samaan kirjasarjaan kuuluva kirja kuulosti hyvältä, joten toivon tämän olevan hyvä.


Sain kirjan luettua jo hyvissä ajoin ja nyt selailin sitä, että saisin kirjoitettua tämän postauksen. Kirja oli minusta mainio! Tämä oli yllätys minulle, sillä en ole pitänyt lukemiani kirjoja ikinä mielenkiintoisina. Juoni oli mainio ja loppuhupennus, jossa selviää Lumikin vainoaja oli hyvin suunniteltu. Itse ainakin moneen kertaan lähdin arvailemaan kuka se kirjan melko monesta sivuhenkilöstä olisi. Kirjan ei tylsistyttänyt missään kohtaa, vaan vei tarinaa koko ajan eteenpäin. Joissain kohdin kirja oli hieman sekava omasta mielestäni, jos nyt jotain huono pitää kirjasta löytää. Kirja ei myöskään ole pitkä ja minut yllätti miten paljon asiaa näin lyhyeeseen kirjaan edes mahtuu. Olen todella iloinen, että valitsin tämän kirjan ja suosittelen sitä muillekkin!

Asta Piiroinen - Kuuhullu nukkuu ikkunalaudalla

 Moikka!

Valitsin kirjan Kuuhullu nukuu ikkunalaudalla ihan sattumanvaraisesti kirjastosta. Pari takakantta luettuani kiinnoistuin tästä kyseisestä kirjasta.

"Raadollisen runollinen tarina ihmisen äärimmäisestä olemisen tuskasta; kohtamisista ja eroista" -takakansiteksti herätti heti mielenkiintoni. Odotan innolla mitä kirja tuo tullessaaan. Samalla ihmettelen, miten nuo hieman yli 150 sivua voivat kertoa jotain niin syvällistä, mihin takakansitekstissä viitataan. Toisaalta olen päättänyt lukea tämän kirjan, vaikka se olisi huonoin kirja ikinä.

En tiedä kirjasta tai kirjailijasta etukäteen mitään, enkä ole selaillut kirjaa, sillä haluan kokea yllätyksiä, jos niitä on lukijaa varten suunniteltu. En ole myöskään lukenut lähes yhtään aikuisille suunnattua kirjaa, mutta otan haasteen vastaan. Minua kyllä varoitettiin, että kirja saattaa olla masentava ja vaikea, mutta ehkä juuri se on saanut minut kiinnostumaan kirjasta vieläkin enemmän, koska en pysty uskomaan, että paperille kirjoitetut sanat voisivat herättää kovin kummoisia tunteita.

14.9. 
Moi taas!
Nyt olen lukenut kirjaa noin kolmasosan. Kirjan päähenkilö on kaiketi nuori nainen, nimeltään Moura, mutta kirja on niin sekava, etten olisi siitäkään niin varma. Joissain luvussa on vain "hän", ja jossain luvussa Veera ja yhdessä kuvataan hautajaisia. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja paikka vaihtelee jossakin Pariisin, ja muiden kaupunkien välillä.

Moura ei pysty rakastamaan, kiintymään kehenkään, vaan liian lähelle tulevat ihmiset ahdistavat häntä. Hän jättää miehet, kun aika tulee, mutta ei kasvotusten, sillä silloin pitäisi selittää eron syitä. Moura vain kävelee pois ihmisten luota. Vanhemmat tuntuvat vierailta. Moura inhoaa tuttua ja turvallista, jäähyväisiä ja muuta sellaista. Hän haluaa olla vapaa, mutta ihmiset ahdistavat.

Olen hieman pettynyt kirjaan, sillä en saa sen tapahtumista otetta. Paikka ja tapahtuma-aika vaihtelevat, eikä henkilöihin pysty samaistumaan, sillä aina ei voi tietää, kenestä puhutaan. Kappaleiden välillä on runojen pätkiä, joiden syvällisempää merkitystä en pysty ymmärtämään, tai sitten niillä ei ole sellaista.

Odotan, että kirja kertoo Mouran tarinan loppuun. Ehkä alussa kuvatut hautajaiset olivatkin hänen omansa. Tai sitten Moura oppii rakastamaan ja menee naimisiin. Luultavimmin näin ei kuitenkaan käy, sillä hänellä on ongelmia, joita hän ei voi itse tunnistaa, ja joille ei voi mitään. Ehkä hän elää sitoutumiskammoisena elämänsä loppuun asti. No, katsotaan miten käy.



21.9. 
Moi kaikki!
Kirjaa on jäljellä enää noin neljäsosa, enkä ole vieläkään oikein saanut tolkkua, mitä siinä yritetään sanoa. Se on täynnä viisaita sanoja, joita suurinosa ihmisistä ei pysty tai halua ymmärtää. Eräässä luvussa on pätkä Raamatun Laulujen laulusta, eikä sen runous eroa paljoakaan muun kirjan tekstistä.

Kirja on edennyt aika pitkälti samalla tavalla kuin ensimmäinen kolmannes. Ihmisiä tulee ja menee - Macao, Maria Inkeri, Jose, Lauri, Manuel ja monia muita, joiden nimet eivät olleet mainitsemisen arvoisia.

Yllätyin, kun Moura rakastui Manueliin, mutta sekin suhde päättyi joko Manuelin kuolemaan tai Mouran lähtöön - siitäkään en ole aivan varma. Minun olisi kai pitänyt tajuta se rivien välistä, mutta kaikki meni sekaisin kun alettiin puhua Manuelin ensimmäisestä kuolemasta ja viimeisestä kuolemasta ja heräämisestä. Ehkä se olikin vain vertauskuva rakkauden hiipumisesta. Mutta silti siinä kerrottiin Manuelin sydämen pysähtymisestä ja verestä.

Rakkaus on kuitenkin ollut esillä kirjan alusta saakka. Mouralle se oli kuin jokin peli, jonka hän halusi voittaa. Äitiä ja isää hän rakasti paljon, mutta oli kuitenkin lähtenyt heistä kauas jo hyvin nuorena. Hän kielsi sen rakkauden.

En tiedä, miten kirja loppuu, mutta onneksi se loppuu pian. On omituista lukea jotain, josta ei saa mitään selvää. Ehkä tätä lukukokemusta tosiaan vastaa kirjan takakannen kuvaus: "Elämä voi olla hetken kohtaamisia", sillä luvut tosiaan ovat vain hetkiä, jotka sen jälkeen unohdetaan ja jotka eivät johda mihinkään.



28.9
Moi vielä viimeistä kertaa!
Kirja on nyt luettu loppuun. Kuuhullu nukkuu ikkunalaudalla oli erilainen ja erikoinen lukukokemus. Kirjassa kerrottiin Mouran tarina ja kirja loppui siihen, kun hän palasi kotiin kahdeksan vuoden jälkeen.

Aivan kirjan lopussa pystyn ymmärtämään Mouraa hieman enemmän. Hän ei halua muistella vanhoja asioita ja taakse jääneitä muistoja, sillä hän ei halua kokea tuskaa niiden vuoksi. Hän haluaa olla vapaa. Jotenkin ihailen Mouran kykyä olla sinut itsensä kanssa, sillä hän ei missään kohdassa tunne itseinhoa. Juuri se eläminen ilman vanhojen tapahtumien muistoa ja ahdistusta ja itsensä kritisoimista on ihailtavaa. Ehkä se tekee kirjasta vähemmän masentavan, että siinä ei eletä itsesäälissä ja voivotella elämää, vaan siinä mennään eteenpäin. "Oli uskallettava elää."

En kuitenkaan voi ymmärtää selityksienkään jälkeen, miksi joku haluaisi aina mennä eteenpäin, sillä ihmiselle on kai luonnollista kiintyä läheisiin ihmisiin. Tai Mouran valintoja toisaalta jättäytyä ulkopuolelle, mutta silti hakea huomiota vähän kaikilta. Mouralle taisi olla tärkeintä irtipäästämisestä seuraava vapaus ja itsemääräämisen tunne.

En tiedä, kenelle voisin tätä kirjaa suositella, mutta varmaankin aikuiset ja muut hieman minua vanhemmat naislukijat, ja ehkä mieslukijatkin, saattaisivat saada siitä enemmän irti. En ole varma, kannattiko tämän kirjan lukeminen, mutta aina voi kokeilla jotain uutta. Itse en luultavimmin tule tätä kirjaa enää lukemaan myöhemminkään elämässäni sen vaikealukuisuuden takia, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Kiitos kaikille, jotka vaivautuivat lukemaan tänne asti ja elivät kanssani tämän lukukokemuksen!

-Inka-

Annukka Salama - Piraijakuiskaaja

7.9.-14 Hellou! Valitsin kirjakseni Annukka Salaman Piraijakuiskaajan. Piraijakuiskaaja on Faunoidit-kirjasarjan kirja, muttei minulla ei mitään tietoa monesko osa se on. En ole ennen kuullut koko kirjasarjasta tai kirjailijasta. Nappasin tämän kirjan kirjaston hyllystä kiehtovan kannen ja kiintoisan takakannen takia. Odotukseni eivät ole korkealla, sillä olen vain kerran ennen lukenut suomalaisen kirjan, eikä sekään miellyttänyt minua. Toivottavasti tämä kirja todistaa odotukseni vääriksi! -Siiri

14.9.-14 Hei taas! Luin tänään neljäksennen kirjastani ja onnekseni kirja ei osoittautunut yhtään niin tylsäksi kuin olin pelännyt. Alku oli toki hieman sekava, sillä en ole lukenut sarjan aikaisempia osia ja monet kirjan käsitteet, kuten faunoidi, olivat kerrottu jo sarjan aikaisemmissa osissa, joten minulla ei ole mitään hajua, mitä ne tarkoittavat. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että faunoidi tarkoittaa yliluonnollisen lahjakasta henkilöä. En sano ihmistä, sillä kirjassa heitä ei määritellä ihmisiksi. Kirjassa on tähän mennessä ollut kaksi päätapahtumapaikkaa, joissa päähenkilöt ovat tietämättä toistensa olemassa olosta.
   Unna, maailman ainoa faunoidityttö, asuu Suomessa. Hän ei tiedä mitään biologista vanhemmistaan, joten hän on lähdössä tekemään sukututkimusta poikaystävänsä Rufuksen ja tämän ystävien kanssa Kaliforniaan.
   Toinen tyttö, Eden on lomalla isänsä ja veljensä kanssa jossain saarilla. Siellä he törmäävät faunoidimetsästäjään, jonka Edenin veli tappaa. Perhe lähtee selvittämään tapausta Kaliforniaan.
    Olen varma, että päähenkilöt tulevat jossain merkeissä tapaamaan Kaliforniassa, mutta muuta en osaa vielä ennustaa, Tässä kaikki tältä erää. -Siiri

28.9.-14 Heipådej! Ahmin eilen bussimatkalla kirjaani ja jäljellä on enää reilu neljännes. Olen tässä vaiheessa oikeastaan jo tykästynyt kirjaani ja jopa harkinnut muiden osien lukemista.
    Osuin veikkauksellani Unnan ja Edenin kohtaamisella oikeaan, sillä tytöt tapasivat jo lennolla Kaliforniaan. Kaliforniassa he huomasivatkin asuvansa samassa hotellissa. Siellä he viettävät aikaa yhdessä. Eden ja tämän veli Nemo opettavat Unnaa ja hänen ystäviään surffaamaan.
    Unnalle selviää, että hänen vanhempansa olivat hylänneet hänet Kaliforniaan, Unnan ollessa vauva, mukanaan vain pieni suomalaisen lastenkodin osoitelappu.
     Edenin veli selviää oikeudenkäynnistä rangaistuksetta Unnan poikaystävän Rufuksen ansiosta. Tulee myös ilmi, että Rufus on ikivanhan faunoidikuningassuvun viimeinen jälkeläinen ja hänellä olisi oikeus nousta hallitsemaan faunoideja. Suuri vastuu pelottaa Rufusta, mutta hän suostuu silti harkitsemaan ehdotusta. Unna ja Rufus menevät kihloihin.
     Jäin kohtaan, jossa Rufus, Nemo ja heidän ystävänsä ovat lähdössä etsimään tietoja Unnan biologisista vanhemmista, Meksikosta, paikallisten metsästäjien majasta. -Siiri

5.10.-14 Heissan! Olen nyt lukenut kirjani loppuun ja näin on aluksi pakko todeta, että kirja ylitti odotukseni reippaasti. Ehkä tämän kirjan jälkeen alan päästä inhostani suomalaisia kirjoja kohtaan. Kirjassa tapahtuu todella paljon koko ajan, joten joudun nyt tiivistämään tarinaa aika reilusti, jotta kirjoituksestani tulisi millään tavalla järkeen käypä.
    Unnan, Rufuksen, Nemon, Edenin ja heidän faunoidiystäviensä reissu Meksikoon muuttuu yllättäen pelastustehtäväksi, sillä paikalliset metsästäjät sieppaavat Unnan. Verisen kamppailun jälkeen Rufuksen onnistuu pelastaa Unna metsästäjiltä. He ehtivät myös hakea paperit koskien Unnan biologista perhettä.
    Papereista selviää, että Unna on metsästäjien geenikokeiden ja rodunjalostustutkimusten tulos. Unnalle on pienenä jo istutettu sellaiset geenit, jotka vetävät Rufusta puoleensa. Metsästäjät olivat ajatelleet, että Rufuksen ja Unnan jälkikasvusta tulisi hyviä saaliita.
    Unna järkyttyy tiedosta. Hän jättää Rufuksen, sillä haluaa ajatella itse eikä halua kuunnella hänelle pakosta laitettuja geenejä. Kirja loppuu Unnan ja Rufuksen eroon, josta Rufus ei usko ikinä pääsevänsä yli.
    Suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti ihmisille, jotka pitävät lukemisesta ja fantasiasta - siis Aada, älä tähän kirjaan koske! Piraijakuiskaajassa tapahtuu todella paljon 377:n sivun aikana, joten kirja sopii kaikille, jotka ovat kyllästyneet lukemaan tylsiä ja pitkäveteisiä kirjoja. -Siiri

                                                                        

Ilkka Remes - Hermes

Moi!

Valitsin Ilkka Remeksen kirjan nimeltä Hermes, koska se vaikutti kiinnostavalta ja se oli jo valmiiksi kotona joten ei tarvinnut käydä kirjastossa (:D). Odotan että kirja olisi jännittävä ja olisi mukava lukea, eikä niin tylsä kuten monet muut kirjat mitkä olen lukenut. En tiedä kirjasta mitään, saati kirjailista, tämä on siis ensimmäinen Remeksen kirja minkä luen.












                                                                  Päivitys fron sidan 60                                                                      
 
Hii ohoy halojat päiv!

Elikkäs, olen lukenyt nyt noin neljänneksen kirjastani Hermeksestä ja täytyy sanoa että vaikka olen lukenut tämän ennenkin niin mitään ei muostu mieleen edellisestä lukukerrasta. Kirjani kertoo Aaro Korvesta, hänen ystävästään Nikosta ja venäläisestä majuri Andrei Sabalinista. Kirja on mielestäni erittäin hyvä (gr8 book m8 I r8 8/8) ja suosittelen tätä kaikille. Kirjan alku on erittäin nopeatempoinen omasta mielestäni, ja tempaa lukijan mukaansa. En osaa vielä sanoa mitä kirjassa tulee tapahtumaan.

░░░░░░░░░

░░░░▄▀▀▀▀▀█▀▄▄▄▄░░░░

░░▄▀▒▓▒▓▓▒▓▒▒▓▒▓▀▄░░

▄▀▒▒▓▒▓▒▒▓▒▓▒▓▓▒▒▓█░

█▓▒▓▒▓▒▓▓▓░░░░░░▓▓█░

█▓▓▓▓▓▒▓▒░░░░░░░░▓█░

▓▓▓▓▓▒░░░░░░░░░░░░█░

▓▓▓▓░░░░▄▄▄▄░░░▄█▄▀░

░▀▄▓░░▒▀▓▓▒▒░░█▓▒▒░░

▀▄░░░░░░░░░░░░▀▄▒▒█░

░▀░▀░░░░░▒▒▀▄▄▒▀▒▒█░

░░▀░░░░░░▒▄▄▒▄▄▄▒▒█░

 ░░░▀▄▄▒▒░░░░▀▀▒▒▄▀░░

░░░░░▀█▄▒▒░░░░▒▄▀░░░

░░░░░░░░▀▀█▄▄▄▄▀

 Kapa r8 this post 8/8 gr8 db8 m8 I r8 8/8 

                                                      Niilo 22 lukemisia                                                   

  MITTÄ KULLU? HYVVÄ KULLU KITTI KYSSYMÄST!

    Hei kaikki lukijani! ( ( ͡~ ͜ʖ ͡°) ). Luettuani noin ½ kirjastani, olen erittäin innoissani. Majuri sai juuri uudet käskyt moskovasta, ja ensimmäinen osa on ohi. Hermestä on päästy testaamaan, ja kaikki osapuolet ovat siitä innoissaan. Niko, Aaro ja Anatoli jahtaavat majuria, tosin he eivät tiedä hänen olevan venäläinen vakooja. Kirjan tempo on pysynyt yhtä nopeana kuin alussakin ja kirjaa ei todellakaan ole tylsä lukea. Mutta mitäköhän seuraavaksi tulee tapahtumaan? Luulisin että majuri ei saa varastettua Hermestä ja Niko, Aaro ja Anatoli pääsevät liemestä. Mutta nyt takaisin lukemaan, adieu!

‘In this moment, I am euphoric. Not because of any phony god’s blessing. But because, I am enlightened by my intelligence.’"

                                                                       Jäähyväiset                                                                        

Hei taas! Kirjani on tullut päätökseen ja olen onnellinen että sain sen luettua. Tarina alkoi saksasta ja päättyi suomenlahdelle, mukana oli venäläisiä, suomalaisia, saksalaisia ja brittejä. Venäläiset varastivat Hermeksen testausalueelta, mutta britit veivät sen venäläisiltä. Vähän harmittaa koska kirja loppui. Tarina oli todella mukaansavievä ja olisin voinut lukea sitä vielä pidempäänkin. Olen iloinen että valitsin tämän kirjan sillä jaksoin lukea sen, ja ennakkoluuloni Ilkka Remestä kohtaan muuttuivat. Kaiken kaikkiaan 5/5 kirja.

Martti kuittaa ( ͡o ͜ʖ ͡o)

Helena Waris - Sudenlapset

6.9 Terve! 
Valitsin luettavaksi kirjan Sudenlapset. En ole kirjasta tai kirjailijasta ennen kuullut, mutta kiinnostuin kirjasta luettuani takakannen. Itseäni kirjan aihepiiri kiinnostaa, ja uskoisin että pidän siitä. Hieman aluksi mietitytti kirjan paksuus (sivumäärä kirjassa 436), mutta nopeana lukijana se kyllä onnistuu. Ainakin takakannesta sai käsityksen, että kirjassa olisi tapahtumia ja jännitystä, mutta sen sitten näkee kun kirjaa lukee eteenpäin. 

Ja siinä kirjan etukansi 

14.9 Nyt on kolmasosa kirjasta luettuna, ja arveluni osui oikeaan: pidän kirjasta itseasiassa paljonkin. Ei niin taitavalle lukijalle kirja voi olla haastava, sillä kirjan tapahtumia seurataan useamman eri henkilön näkökulmasta ja vaihto saattaa tapahtua yllättäenkin.

Kirja sijoittuu kirjailijan itse keksimään maahan (jonka nimeä ei mainita), ja ollaan keskiajan tienoilla.
Päähenkilöinä toimivat erillään kasvaneet kaksoset Karran ja Roke, ja suuressa osassa on myös Karranin kasvattajaperheen villikkotytär Niir ja hänen arka veljensä Nuno.

 Karran ja Roke ovat kaksosia, mutta keskenään melkein kuin yö ja päivä: Karranin ollessa herkkä ja mietiskelevä, Roke on ärhäkkä ja ylimielinen. Kumpaakin kuitenkin yhdistää veljeys sekä se, että kirjan edetessä lukijalle selviää kummankin olevan ihmissusia.
Monen vuoden eron jälkeen kaksoset joutuvat vasten tahtoaan tapaamaan toisensa, sillä on selvinnyt että heidän äitinsä Terihan on kuollut.

Tilanteeseen aiheuttaa ongelmia se, että Terihan oli noita, jonka suojeluksessa poikien synnyinpaikka Vornanmutka oli. Nyt on vaarantunut koko paikan olemassaolo, kun paikalla ei ole suojelijaa, ja suojelijan tulisi perinteen mukaan olla naispuolinen noita. Karranille on kuitenkin annettu valtuudet paikan suojeluun, mutta ensin hänelle on annettu tehtävä suoritettavaksi.

Kirjassa on paljastunut osa asioista, mitä Karranin on tehtävä mutta tehtävän päämäärää ei lukijalle ole paljastettu, se on siis arvoitus vielä. Itse arvelen asian liittyvän kaksosten äidin kuoleman selvittämiseen sekä vanhaan loitsukirjaan, joka on kateissa. 
Arvelen (ja myöskin toivon), että kirjan edetessä Rokesta ja Niiristä tulee pari. Kaksikko haastoi riita ja ärsytti toisiaan kirjan alussa, mutta varsikin Niirin näkökulmasta luettaessa huomaa, että itseasiassa he pitävät toisistaan.

Kirjassa on paljon tapahtumia, ja siksi sitä onkin mielenkiintoista lukea. 

28.9 Kirjaa on nyt luettu yli puolen välin verran, ja se on edennyt nyt pikkuhiljaa. Monet asiat ovat silti yhä auki ja on tullut jo vähän olo, että milloin jotkut asiat alkaisivat vihdoin ratkeamaan. 

Suurimpiin tapahtumiin kuuluu Nunon kuolema, joka sekoitti useamman henkilön ajatuksia. Varsinkin tuskaista on ollut Niirillä, joka itse ampui yllättäen lumouksen seurauksena sotatantareelle ilmestyneen veljensä kuoliaaksi nuolellaan. Nyt uutena mysteerinä aiempien lisäksi on tullut se, miten aiemmin kadoksissa ollut Nuno yhtäkkiä ilmestyi nuolen eteen. Sen lisäksi myös Niirin ja Roken välit ovat lähentyneet entisestään ja olen varma, että lopussa he ovat pari.

Kirjassa on ollut paljon pienempiä tapahtumia, mutta jotain merkittävää joka olisi selittänyt esim. Terihanin kuolemaa ei ole selvinnyt, ja se on yhä täysi mysteeri. Karranin matka on myös edenyt pikkuhiljaa, mtta mitään merkityksellistä ei ole sen suhteen tapahtunut. Luulen, että kirjan loppupuolella sitten tapahtuukin kerralla paljon. 

Hitaasta etenemisestä huolimatta pidän yhä kirjasta.

5.10 Luin kirjan tänään loppuun ja kuten arvelinkin, niin asiat alkoivat selvitä lopun lähestyessä. Terihanin tappajaksi selvisi monen yllätykseksi veljestän nuorempi sisarpuoli Sudentahto eli Serina. Niir ja Roke ovat yhdessä, ja Karran on saanut suojeltua Vornanmutkaa. Ajan myötä Karran aikoo hakee tyttärensä luokseen, ja kouluttaa tämän Vornanmutkan haltijaksi (Karran sai tyttären matkansa aikana, mutta lapsen äiti Ainut kuoli). Myös Nunon kuolema selkeni. 

Kirja oli mielestäni hyvä, ja oli hyvä idea valita tämä. Juoni pysyi yllätyksellisenä loppuun asti, enkä voinut ennakoida tulevia tapahtumia kovinkaan paljoa. En tosin osaa sanoa, mikä oli kirjan huippukohta. Kirja koostui tavallaan monista pienistä tapahtumista, eikä ollut mitään tiettyä tärkeää tapahtumaa, kuten useissa kirjoissa. Toisaalta se saattaa olla hyväkin juttu, kirjasta tuli hieman muista erilaisempi.

Itse pidin ideasta, että kirjassa näkökulma vaihteli usein. Oli mielenkiintoisampaa seurata tarinan kulkua usean henkilön silmin, ja ilman tätä kirja ei olisikaan toiminut päähenkilöiden matkatessa usein kaukana toisistaan.

Jos pitää fantasiasta ja haluaisi lukea hieman erlaisemman kirjan, niin Sudenlapset on hyvä valinta.