Ruusulaakso

 Kaari Utrio Ruusulaakso

2.9.-14

Valitsin Kaari Utrion kirjan Ruusulaakso, koska äitini kulutti lähes puoli tuntia elämästään tyrkyttämällä sitä. Tai ei oikeastaan juuri tätä kirjaa vaan Kaari Utrion kirjoja yleensä. Ajattelin että pakko sen on sitten olla hyvä. Kirjasta puuttuu kansikuva ja takakansiteksti joten en kirjasta etukäteen paljoa tiedä. Sen kyllä tiedän että Utrio kirjoittaa lähinnä historiallisia romaaneja. 

 

                                              Kirjan kansi näyttää oikeasti tältä, hain kuvan netistä.


 8.9.-14

Kirjasta ei kunnolla saa selville kuka on päähenkilö. Nyt kahdeksan lukua luettuani jokaisessa luvussa yhtä lukuunottamatta on ollut eri kertoja. Mutta kirjassa on kyllä yksi keskeinen henkilö. Laura, henkilö joka oli kertojana ensimmäisessä luvussa. Jokainen kertoja on jollakin tavalla liittynyt Lauraan. Oli se sitten sisko, aviomies, setä tai vanha opiskeluaikojen ystävä. Lauralla on kullanväriset hiukset ja silmälasit. Hän kyllä käyttää piilolinssejä, tai piilolaseja niinkuin niitä kirjassa sanotaan. Mutta onhan ajankohtakin 80-luku. Laura on naimisissa taiteilija Kari Pirkkoinsuon kanssa. Hän tekee kaiken minkä Kari käskee ja sopeutuu Karin elämäntapaan, halusi Laura sitä tai ei. Vaikka Karilla on muita naisia, yhden illan juttuja kylläkin, Laura ei välitä. Hän ei saa välittää.

   

Vaikka minulla onkin lupa vaihtaa kirjaa sen järkyttävyyden takia, en kuitenkaan jostain syystä halua vaihtaa. Ei sillä etteikö kirja järkyttäisi minua. Aina kun ajattelen että tuon kummemmaksi ei enää voi mennä, niin aina tulee jotain vastaan. Mutta jokin tässä kirjassa kiinnostaa, ehkä osana juuri se järkyttävyys.

 28.9.-14

Nyt olen päässyt kolmanteentoista lukuun asti. Hieman on vähäiseksi jäänyt lukeminen kun aika ei yksinkertaisesti riitä, mutta kyllä kirjassa on siitä huolimatta ehtinyt tapahtua vaikka mitä: Laura ja Kari olivat Lauran sedän taiteilijajuhlissa, jossa Kari petti Lauraa Lauran siskon Tuiren kanssa. Laura ei kestä sitä joten hän lähtee ajamaan mumminsa luo, mutta unohtaa että on juonut juhlissa, jonka seurauksena poliisit pysäyttävät hänet. Mutta oli siinä jotain hyvääkin, nimittäin Laura tapasi arkeologimiehen, Lasse Sahran, jonka kanssa hän lähti suuttunutta Karia pakoon. Kun maine menee taiteilijalta jos vaimo on rattijuoppo. Minua tuo inhottaa kovasti, että Kari vain pompottaa Lauraa ja pettää milloin huvittaa. Mutta jos Laura jotain sattuu tekemään niin kamalat huudot.

 Minulla on hirveän vahvat tunteet kirjan hahmoista, joitakin säälin, joitakin vihaan. Tai toisaalta on siellä sellaisiakin henkilöitä joista en tiedä säälinkö vai vihaanko. Lauraa minä säälin, ja Karia en voi olla vihaamatta, mutta sitten Tuiresta en tiedä mitä mieltä olisin.
 Kirja muuttuu kiinnostavammaksi mitä pidemmälle sitä lukee, ja nyt on ollut paljon iloisempia aiheita, tai enemmänkin aihe. Nimittäin Laura ja Lasse. Olen melko varma että Laura jättää Karin ja jatkaa elämäänsä Lassen kanssa, tai niin ainakin toivon. Hyvin todennäköistä se ainakin on, sillä Lasse on selvästi kiinnostunut Laurasta. Mutta sen näkee sitten.

5.10.-14

Kirja on nyt luettu, ja pakko sanoa että loppu ei ollut ihan sellainen kuin odotin. Nimittäin Laura saa selville että Kari on väärentänyt Lauran isoisän tauluja, raivohullu Kari hakkaa Lauran kuoleman partaalle ja Laura muuttaa Lassen luo. Lauran täydellisestä siskosta, Tuiresta, tulee alkoholisti ja Kari hukkuu. Itsemurha, olettaisin.

Kaikesta huolimatta pidin kirjasta. Vaikka sen maailma oli aivan kamala, niin silti loppu oli onnellinen. Ei kyllä kaikille henkilöille, mutta ainakin niille joista pidin. En tiedä silti suosittelisinko tätä vai en. En ainakaan nuorille.