Ilkka Remes - Ikiyö

Moi kaikki! Pienien teknisten ongelmien jälkeen sain Bloggerin toimimaan näin valitettavasti ja traagisesti päivän myöhässä :,( Päätin lukea Remeksen Ilkan kirjan ikiyö koska iskä kehui sitä ja olen jo aiemmin lukenut yhden Remeksen kirjoista. Toivon että kirja olisi jännittävä tai edes jotenkin tunteita herättävä mutta en uskalla odottaa kirjalta mitään kun en ole vielä kertaakaan elämässäni omasta mielestäni tarpeeksi hyvään kirjaan törmännyt...

Moi taas kaikille! Nyt olen lukenut kirjastani 11 sivua. Mutta minulle on aina ollut vaikeinta kirjan lukemisen aloittaminen, ja lukemisen jatkaminen aloittamisen jälkeen, ja lukeminen ylipäätään joten 11 sivua on minulle kova suoritus tässä vaiheessa ja siksi pidän lukemaani määrää noin neljäsosana. Kirjan päähenkilöitä ovat selvästi Antti Korpi sekä mystinen Noora jonka sukunimeä ei harmittavasti ole vielä ilmoitettu yhdentoista sivun aikana. Kirja alkaa Italiasta laittomasta mielenosoituksesta Italian hallitusta vastaan jossa Noora on mukana ja homma karkaa mielenosoituksessa täysin käsistä. On Remeksen tapaista aloittaa räväkästi ja sekavasti ja selitellä tapahtumia kirjan etenemisen myötä. Lupaan teille tekstini lukijoille että etenemiseni lähtee räväkkään nousukiitoon kirjan lukemisen suhteen aivan näinä päivinä. Mukavia lukuhetkiä myös teille kaikille!




28.9.2014
Moi kaikki! Luin tänään 140 sivua kirjastani jotta pääsisin noin puoleen väliin kirjassani. Päähenkilöt ja heidän taustansa ovat jo selvinneet minulle ja tapahtumat muutenkin alkavat nitoutua yhteen vaikka edelleen kirja saattaa yhtäkkiä hyppiä täysin epäolennaisten ihmisten elämään ja epäolennaiseen aikaan ja paikkaan ilman syytä, mutta uskon että kaikella on tarkoituksensa. Pidän erityisesti päähenkilöstä, Antista joka on jöröllä luonteella, rajulla työllä, fiksulla pojalla, hyvällä ruokahalulla, orastavalla kaljamahalla, lempeydellä ja kauniilla vaimolla varustettu aito, suomalainen äijä, joka joutuu tiukkaan paikkaan korruptiota vastustavien ja  oikeutta ja valtaa omilla keinoillaan tavoittelevien terroristien kanssa. Paikoitellen oikean ja väärän raja on aika häilyväinen ja kirja kuvaa hyvin sekä "pahisten" että "hyvisten" ajatusmaailmaa. Terroristit tosin käyttävät kovia otteita, mutta muuten ainoa asia joka tekee heistä "pahiksia" on se, että laki ja oikeudenmukaisuus ovat kaksi eri asiaa. Kirjan tapahtumia on vaikea arvailla etukäteen ja sitäpaitsi jos alkaisin vielä arvailemaan kirjan tapahtumia etukäteen, viimeinenkin heiveröinen kiinnostuksen hippuni kirjan lukemista kohtaan saattaisi suhahtaa savuna ilmaan kuten Lassen kädestä lähtenyt koripallo suhahtaa korirenkaan sukasta sisään. Odotan innolla sitä päivää kun minulle tulee kiire lukea kirjani ajoissa loppuun ja pääsen jälleen pakon sanelemana uppoamaan Ilkka Remeksen, "jännityksen mestarin", taideteoksen pariin!
 




5.10.2014
Hyvää iltaa kaikille! Sain kirjan luettua tyylikkäästi ajoissa enkä usko että kukaan sitä epäilikään...             Kirja oli yllättävän siedettävää luettavaa ja se oli hyvin yleissivistävä. Kirjasta oppi monia kansainvälisiä järjestöjä ja niiden lyhennyksiä sekä tarkoituksia. Kirjan tapahtumat liittyivät vahvasti kahteen aktivistiin jotka halusivat kostaa maailmalle omaan elämäänsä liittyneitä vääryyksiä. Toinen heistä oli Ralf Denk joka aikoi varastettuaan Venäläisen ydinlatauksen, räjäyttää sen avulla hedelmättömyyttä aiheuttavan viruksen ilmakehään. Tämä johtaisi ihmisten rodun loppumiseen. Sitä ennen hän kuitenkin kosti oman lapsuutensa Paaville joka oli ollut hänen lapsuudessaan Kongossa piispana. Ralf myrkytti Paavin ja Paavi kuoli myrkkyyn lääkäreiden avustusyrityksistä huolimatta. Toinen aktivisti oli nimeltään Sakombi. Hän oli Ralfin salamyhkäinen rikostoveri joka halusi kostaa Kongon siirtomaa-aikoina tapahtuneet vääryydet maailmalle. Tai näin hän väitti, mutta todellisuudessa hän petti Ralfin ja varasti salaa ydinlatauksen ja aikoi räjäyttää sen Brysselissä, Belgian pääkaupungissa, joka oli Sakombin sanojen mukaan Kongolaisten verellä rakennettu kaupunki... Silvottujen käsien kaupunki jossa asui myös Sakombin isä joka oli ollut raaka käsien katkoja ja poikansa laiminlyöjä. Belgia oli todellisuudessakin sortanut Kongoa raa'asti siirtomaa-aikanaan ja kaikilta sadoiltatuhansilta Kongolaisilta oli tappamisen jälkeen katkaistu käsi, jotta pystyttiin laskemaan että aseiden panosten käytetty määrä ei ollut suurempi kuin kuolleiden Kongolaisten määrä. Voin tästä edespäin leijua sillä että tiedän Kongon historiaa enemmän kuin suurin osa ihmisistä. Ja jos olet rasisti niin lue tämä kirja! Jos olet herkkävatsainen, lue tämä kirja vessassa pöntön äärellä. Ilkka Remes ei ole pelkkä satuilija vaan hän kerää suunnattoman määrän oikeaa faktaa kirjoihinsa. Päähenkilö Antti Korpi hoisi hommat lopulta yllättävän auttajan avulla varsin tyylikkäästi. Suosittelen kirjaa niille joita kiinnostaa Afrikan historia ja niille jotka haluavat oppia asioita lukiessaan ja miettiä asioita lukiessaan. Eli toisin sanottuna niille joilla on enemmän aikaa kuin minulla. Kiitokset kaikille Blogini lukijoille!

Tony Halme jumala armahtaa - minä en

Terve kaikille muille lukijoille ja oma valintani on Tony Halmen kirja, josta sain suuret kehut vanhemmiltani. Totuuden nimissä? Tiedän vain takakannen verran ja siitä en paljon saa irti joten tuleva kirja tulee olemaan aikamoinen wildcard. Tarina on omaelämänkerta joka kertoo Tony Halmen elämästä, hänen rankasta lapsuudesta ja miten hän onnettomasta pikkupojasta kasvoi raskaan sarjan mestari, Hollywood-näyttelijä, tähtien henkivartija ja ammattipainija.

Aloittaessani lukemisen huomasin että kirjan teksti kerrottiin sillä tavalla kuinka itse Tony Halme puhui, joka oli hetkellisesti hämmentävää, mutta jatkaessani kirjan ahmimista totuin nopeasti. Mitä elämänkertaan tulee, huomasin Tonyn kertovan kaikista tappeluistaan joista muisti ja hänen lapsuutensa oli myös rankka. Alkoholisti äiti, isä häipyi ja siirto kammottavaan kouluun, jossa ei välitetty oppilaista. Kirjassa käydään läpi kaikki ammatit, ajatukset ja vaiheet Tonyn elämässä, Hän on toiminut tähän asti portsarina, kalakauppiaana ja kirjassa jäin kohtaan jossa toinen kalakauppias oli palkannut tappajan "keskustelemaan" Tonyn kanssa. Kirja on hyvin erillainen kuin mikään kirja, jonka olen lukenut ja minulla ei ole harmaintakaan aavistusta miten Tonyn elämä tulee jatkumaan.

Tässä sitä ollaaan... kirja kohta luettu ja tarinaa, sekä tekstiä tullut niin paljon, että joudun tiivistämään hyvin paljon tarinasta. Miten Tonyn tarina jatkuu? Hän muuttaa Amerikkaan uuden elämän toivosta, hänestä tulee yhden prinssin työntekijä, joka kerää lainoja uhkauksien avulla sekä kuljettaa miljoonia paikasta toiseen. Hän muuttaa Amerikasta Japaniin ja ryhtyy siellä painijaksi, hänestä tulee tunnettu siellä, hän muuttaa Amerikkaan takaisin ja saa siellä painijan uran, mutta se loppuu väitteisiin siitä että hän käytti steroideja. (Näin ei kuitenkaan ollut.) Ja nyt hänen nyrkkeily ura on alkamassa. Noin... kun tarina on kerran ohi voin kertoa mielipidettäni tästä kaikesta; kun luet itse tätä kirjaa, juutut lukemaan sitä, vaikka kirjan tarinat ja muut toistuvat saman aihepiirin eli tappelun ympärille. Ja miten tarina jatkuu on minun ylitseni, en tiedä ollenkaan miten se tulee päättymään.

Noh tuo oli lukuhetki.... koko kirja loppu keskittyi Halmen nyrkkeily uraan ja hänen onnelliseen loppuuun. Mutta mielestäni kirjan olisi voinut lopettaa paremmin kuin mitä kirja teki ja kokonaisenuutena kirja oli loistavaa ajankulua sekä tutustumista Halmen elämään, vaikka teksti oli hyvin erillaista, se oli mukavan virkistävä. Joten jos te muut kirjatoukat haluatte lukea teoksen, joka eroaa massasta, lainatkaa se.

Salla Simukka

Kirja, jonka aion lukea on Salla Simukan teos, Musta kuin eebenpuu. Päädyin valitsemaan tämän kirjan, koska opettajani kehui Simukan toista kirjaa, mutta valitettavasti kaikki kyseiset kirjat olivat jo lainassa. Kirjastossa suositeltiin minulle tätä kirjaa, joten valitsin sen. Toinen samaan kirjasarjaan kuuluva kirja kuulosti hyvältä, joten toivon tämän olevan hyvä.


Sain kirjan luettua jo hyvissä ajoin ja nyt selailin sitä, että saisin kirjoitettua tämän postauksen. Kirja oli minusta mainio! Tämä oli yllätys minulle, sillä en ole pitänyt lukemiani kirjoja ikinä mielenkiintoisina. Juoni oli mainio ja loppuhupennus, jossa selviää Lumikin vainoaja oli hyvin suunniteltu. Itse ainakin moneen kertaan lähdin arvailemaan kuka se kirjan melko monesta sivuhenkilöstä olisi. Kirjan ei tylsistyttänyt missään kohtaa, vaan vei tarinaa koko ajan eteenpäin. Joissain kohdin kirja oli hieman sekava omasta mielestäni, jos nyt jotain huono pitää kirjasta löytää. Kirja ei myöskään ole pitkä ja minut yllätti miten paljon asiaa näin lyhyeeseen kirjaan edes mahtuu. Olen todella iloinen, että valitsin tämän kirjan ja suosittelen sitä muillekkin!

Asta Piiroinen - Kuuhullu nukkuu ikkunalaudalla

 Moikka!

Valitsin kirjan Kuuhullu nukuu ikkunalaudalla ihan sattumanvaraisesti kirjastosta. Pari takakantta luettuani kiinnoistuin tästä kyseisestä kirjasta.

"Raadollisen runollinen tarina ihmisen äärimmäisestä olemisen tuskasta; kohtamisista ja eroista" -takakansiteksti herätti heti mielenkiintoni. Odotan innolla mitä kirja tuo tullessaaan. Samalla ihmettelen, miten nuo hieman yli 150 sivua voivat kertoa jotain niin syvällistä, mihin takakansitekstissä viitataan. Toisaalta olen päättänyt lukea tämän kirjan, vaikka se olisi huonoin kirja ikinä.

En tiedä kirjasta tai kirjailijasta etukäteen mitään, enkä ole selaillut kirjaa, sillä haluan kokea yllätyksiä, jos niitä on lukijaa varten suunniteltu. En ole myöskään lukenut lähes yhtään aikuisille suunnattua kirjaa, mutta otan haasteen vastaan. Minua kyllä varoitettiin, että kirja saattaa olla masentava ja vaikea, mutta ehkä juuri se on saanut minut kiinnostumaan kirjasta vieläkin enemmän, koska en pysty uskomaan, että paperille kirjoitetut sanat voisivat herättää kovin kummoisia tunteita.

14.9. 
Moi taas!
Nyt olen lukenut kirjaa noin kolmasosan. Kirjan päähenkilö on kaiketi nuori nainen, nimeltään Moura, mutta kirja on niin sekava, etten olisi siitäkään niin varma. Joissain luvussa on vain "hän", ja jossain luvussa Veera ja yhdessä kuvataan hautajaisia. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja paikka vaihtelee jossakin Pariisin, ja muiden kaupunkien välillä.

Moura ei pysty rakastamaan, kiintymään kehenkään, vaan liian lähelle tulevat ihmiset ahdistavat häntä. Hän jättää miehet, kun aika tulee, mutta ei kasvotusten, sillä silloin pitäisi selittää eron syitä. Moura vain kävelee pois ihmisten luota. Vanhemmat tuntuvat vierailta. Moura inhoaa tuttua ja turvallista, jäähyväisiä ja muuta sellaista. Hän haluaa olla vapaa, mutta ihmiset ahdistavat.

Olen hieman pettynyt kirjaan, sillä en saa sen tapahtumista otetta. Paikka ja tapahtuma-aika vaihtelevat, eikä henkilöihin pysty samaistumaan, sillä aina ei voi tietää, kenestä puhutaan. Kappaleiden välillä on runojen pätkiä, joiden syvällisempää merkitystä en pysty ymmärtämään, tai sitten niillä ei ole sellaista.

Odotan, että kirja kertoo Mouran tarinan loppuun. Ehkä alussa kuvatut hautajaiset olivatkin hänen omansa. Tai sitten Moura oppii rakastamaan ja menee naimisiin. Luultavimmin näin ei kuitenkaan käy, sillä hänellä on ongelmia, joita hän ei voi itse tunnistaa, ja joille ei voi mitään. Ehkä hän elää sitoutumiskammoisena elämänsä loppuun asti. No, katsotaan miten käy.



21.9. 
Moi kaikki!
Kirjaa on jäljellä enää noin neljäsosa, enkä ole vieläkään oikein saanut tolkkua, mitä siinä yritetään sanoa. Se on täynnä viisaita sanoja, joita suurinosa ihmisistä ei pysty tai halua ymmärtää. Eräässä luvussa on pätkä Raamatun Laulujen laulusta, eikä sen runous eroa paljoakaan muun kirjan tekstistä.

Kirja on edennyt aika pitkälti samalla tavalla kuin ensimmäinen kolmannes. Ihmisiä tulee ja menee - Macao, Maria Inkeri, Jose, Lauri, Manuel ja monia muita, joiden nimet eivät olleet mainitsemisen arvoisia.

Yllätyin, kun Moura rakastui Manueliin, mutta sekin suhde päättyi joko Manuelin kuolemaan tai Mouran lähtöön - siitäkään en ole aivan varma. Minun olisi kai pitänyt tajuta se rivien välistä, mutta kaikki meni sekaisin kun alettiin puhua Manuelin ensimmäisestä kuolemasta ja viimeisestä kuolemasta ja heräämisestä. Ehkä se olikin vain vertauskuva rakkauden hiipumisesta. Mutta silti siinä kerrottiin Manuelin sydämen pysähtymisestä ja verestä.

Rakkaus on kuitenkin ollut esillä kirjan alusta saakka. Mouralle se oli kuin jokin peli, jonka hän halusi voittaa. Äitiä ja isää hän rakasti paljon, mutta oli kuitenkin lähtenyt heistä kauas jo hyvin nuorena. Hän kielsi sen rakkauden.

En tiedä, miten kirja loppuu, mutta onneksi se loppuu pian. On omituista lukea jotain, josta ei saa mitään selvää. Ehkä tätä lukukokemusta tosiaan vastaa kirjan takakannen kuvaus: "Elämä voi olla hetken kohtaamisia", sillä luvut tosiaan ovat vain hetkiä, jotka sen jälkeen unohdetaan ja jotka eivät johda mihinkään.



28.9
Moi vielä viimeistä kertaa!
Kirja on nyt luettu loppuun. Kuuhullu nukkuu ikkunalaudalla oli erilainen ja erikoinen lukukokemus. Kirjassa kerrottiin Mouran tarina ja kirja loppui siihen, kun hän palasi kotiin kahdeksan vuoden jälkeen.

Aivan kirjan lopussa pystyn ymmärtämään Mouraa hieman enemmän. Hän ei halua muistella vanhoja asioita ja taakse jääneitä muistoja, sillä hän ei halua kokea tuskaa niiden vuoksi. Hän haluaa olla vapaa. Jotenkin ihailen Mouran kykyä olla sinut itsensä kanssa, sillä hän ei missään kohdassa tunne itseinhoa. Juuri se eläminen ilman vanhojen tapahtumien muistoa ja ahdistusta ja itsensä kritisoimista on ihailtavaa. Ehkä se tekee kirjasta vähemmän masentavan, että siinä ei eletä itsesäälissä ja voivotella elämää, vaan siinä mennään eteenpäin. "Oli uskallettava elää."

En kuitenkaan voi ymmärtää selityksienkään jälkeen, miksi joku haluaisi aina mennä eteenpäin, sillä ihmiselle on kai luonnollista kiintyä läheisiin ihmisiin. Tai Mouran valintoja toisaalta jättäytyä ulkopuolelle, mutta silti hakea huomiota vähän kaikilta. Mouralle taisi olla tärkeintä irtipäästämisestä seuraava vapaus ja itsemääräämisen tunne.

En tiedä, kenelle voisin tätä kirjaa suositella, mutta varmaankin aikuiset ja muut hieman minua vanhemmat naislukijat, ja ehkä mieslukijatkin, saattaisivat saada siitä enemmän irti. En ole varma, kannattiko tämän kirjan lukeminen, mutta aina voi kokeilla jotain uutta. Itse en luultavimmin tule tätä kirjaa enää lukemaan myöhemminkään elämässäni sen vaikealukuisuuden takia, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Kiitos kaikille, jotka vaivautuivat lukemaan tänne asti ja elivät kanssani tämän lukukokemuksen!

-Inka-

Annukka Salama - Piraijakuiskaaja

7.9.-14 Hellou! Valitsin kirjakseni Annukka Salaman Piraijakuiskaajan. Piraijakuiskaaja on Faunoidit-kirjasarjan kirja, muttei minulla ei mitään tietoa monesko osa se on. En ole ennen kuullut koko kirjasarjasta tai kirjailijasta. Nappasin tämän kirjan kirjaston hyllystä kiehtovan kannen ja kiintoisan takakannen takia. Odotukseni eivät ole korkealla, sillä olen vain kerran ennen lukenut suomalaisen kirjan, eikä sekään miellyttänyt minua. Toivottavasti tämä kirja todistaa odotukseni vääriksi! -Siiri

14.9.-14 Hei taas! Luin tänään neljäksennen kirjastani ja onnekseni kirja ei osoittautunut yhtään niin tylsäksi kuin olin pelännyt. Alku oli toki hieman sekava, sillä en ole lukenut sarjan aikaisempia osia ja monet kirjan käsitteet, kuten faunoidi, olivat kerrottu jo sarjan aikaisemmissa osissa, joten minulla ei ole mitään hajua, mitä ne tarkoittavat. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että faunoidi tarkoittaa yliluonnollisen lahjakasta henkilöä. En sano ihmistä, sillä kirjassa heitä ei määritellä ihmisiksi. Kirjassa on tähän mennessä ollut kaksi päätapahtumapaikkaa, joissa päähenkilöt ovat tietämättä toistensa olemassa olosta.
   Unna, maailman ainoa faunoidityttö, asuu Suomessa. Hän ei tiedä mitään biologista vanhemmistaan, joten hän on lähdössä tekemään sukututkimusta poikaystävänsä Rufuksen ja tämän ystävien kanssa Kaliforniaan.
   Toinen tyttö, Eden on lomalla isänsä ja veljensä kanssa jossain saarilla. Siellä he törmäävät faunoidimetsästäjään, jonka Edenin veli tappaa. Perhe lähtee selvittämään tapausta Kaliforniaan.
    Olen varma, että päähenkilöt tulevat jossain merkeissä tapaamaan Kaliforniassa, mutta muuta en osaa vielä ennustaa, Tässä kaikki tältä erää. -Siiri

28.9.-14 Heipådej! Ahmin eilen bussimatkalla kirjaani ja jäljellä on enää reilu neljännes. Olen tässä vaiheessa oikeastaan jo tykästynyt kirjaani ja jopa harkinnut muiden osien lukemista.
    Osuin veikkauksellani Unnan ja Edenin kohtaamisella oikeaan, sillä tytöt tapasivat jo lennolla Kaliforniaan. Kaliforniassa he huomasivatkin asuvansa samassa hotellissa. Siellä he viettävät aikaa yhdessä. Eden ja tämän veli Nemo opettavat Unnaa ja hänen ystäviään surffaamaan.
    Unnalle selviää, että hänen vanhempansa olivat hylänneet hänet Kaliforniaan, Unnan ollessa vauva, mukanaan vain pieni suomalaisen lastenkodin osoitelappu.
     Edenin veli selviää oikeudenkäynnistä rangaistuksetta Unnan poikaystävän Rufuksen ansiosta. Tulee myös ilmi, että Rufus on ikivanhan faunoidikuningassuvun viimeinen jälkeläinen ja hänellä olisi oikeus nousta hallitsemaan faunoideja. Suuri vastuu pelottaa Rufusta, mutta hän suostuu silti harkitsemaan ehdotusta. Unna ja Rufus menevät kihloihin.
     Jäin kohtaan, jossa Rufus, Nemo ja heidän ystävänsä ovat lähdössä etsimään tietoja Unnan biologisista vanhemmista, Meksikosta, paikallisten metsästäjien majasta. -Siiri

5.10.-14 Heissan! Olen nyt lukenut kirjani loppuun ja näin on aluksi pakko todeta, että kirja ylitti odotukseni reippaasti. Ehkä tämän kirjan jälkeen alan päästä inhostani suomalaisia kirjoja kohtaan. Kirjassa tapahtuu todella paljon koko ajan, joten joudun nyt tiivistämään tarinaa aika reilusti, jotta kirjoituksestani tulisi millään tavalla järkeen käypä.
    Unnan, Rufuksen, Nemon, Edenin ja heidän faunoidiystäviensä reissu Meksikoon muuttuu yllättäen pelastustehtäväksi, sillä paikalliset metsästäjät sieppaavat Unnan. Verisen kamppailun jälkeen Rufuksen onnistuu pelastaa Unna metsästäjiltä. He ehtivät myös hakea paperit koskien Unnan biologista perhettä.
    Papereista selviää, että Unna on metsästäjien geenikokeiden ja rodunjalostustutkimusten tulos. Unnalle on pienenä jo istutettu sellaiset geenit, jotka vetävät Rufusta puoleensa. Metsästäjät olivat ajatelleet, että Rufuksen ja Unnan jälkikasvusta tulisi hyviä saaliita.
    Unna järkyttyy tiedosta. Hän jättää Rufuksen, sillä haluaa ajatella itse eikä halua kuunnella hänelle pakosta laitettuja geenejä. Kirja loppuu Unnan ja Rufuksen eroon, josta Rufus ei usko ikinä pääsevänsä yli.
    Suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti ihmisille, jotka pitävät lukemisesta ja fantasiasta - siis Aada, älä tähän kirjaan koske! Piraijakuiskaajassa tapahtuu todella paljon 377:n sivun aikana, joten kirja sopii kaikille, jotka ovat kyllästyneet lukemaan tylsiä ja pitkäveteisiä kirjoja. -Siiri

                                                                        

Ilkka Remes - Hermes

Moi!

Valitsin Ilkka Remeksen kirjan nimeltä Hermes, koska se vaikutti kiinnostavalta ja se oli jo valmiiksi kotona joten ei tarvinnut käydä kirjastossa (:D). Odotan että kirja olisi jännittävä ja olisi mukava lukea, eikä niin tylsä kuten monet muut kirjat mitkä olen lukenut. En tiedä kirjasta mitään, saati kirjailista, tämä on siis ensimmäinen Remeksen kirja minkä luen.












                                                                  Päivitys fron sidan 60                                                                      
 
Hii ohoy halojat päiv!

Elikkäs, olen lukenyt nyt noin neljänneksen kirjastani Hermeksestä ja täytyy sanoa että vaikka olen lukenut tämän ennenkin niin mitään ei muostu mieleen edellisestä lukukerrasta. Kirjani kertoo Aaro Korvesta, hänen ystävästään Nikosta ja venäläisestä majuri Andrei Sabalinista. Kirja on mielestäni erittäin hyvä (gr8 book m8 I r8 8/8) ja suosittelen tätä kaikille. Kirjan alku on erittäin nopeatempoinen omasta mielestäni, ja tempaa lukijan mukaansa. En osaa vielä sanoa mitä kirjassa tulee tapahtumaan.

░░░░░░░░░

░░░░▄▀▀▀▀▀█▀▄▄▄▄░░░░

░░▄▀▒▓▒▓▓▒▓▒▒▓▒▓▀▄░░

▄▀▒▒▓▒▓▒▒▓▒▓▒▓▓▒▒▓█░

█▓▒▓▒▓▒▓▓▓░░░░░░▓▓█░

█▓▓▓▓▓▒▓▒░░░░░░░░▓█░

▓▓▓▓▓▒░░░░░░░░░░░░█░

▓▓▓▓░░░░▄▄▄▄░░░▄█▄▀░

░▀▄▓░░▒▀▓▓▒▒░░█▓▒▒░░

▀▄░░░░░░░░░░░░▀▄▒▒█░

░▀░▀░░░░░▒▒▀▄▄▒▀▒▒█░

░░▀░░░░░░▒▄▄▒▄▄▄▒▒█░

 ░░░▀▄▄▒▒░░░░▀▀▒▒▄▀░░

░░░░░▀█▄▒▒░░░░▒▄▀░░░

░░░░░░░░▀▀█▄▄▄▄▀

 Kapa r8 this post 8/8 gr8 db8 m8 I r8 8/8 

                                                      Niilo 22 lukemisia                                                   

  MITTÄ KULLU? HYVVÄ KULLU KITTI KYSSYMÄST!

    Hei kaikki lukijani! ( ( ͡~ ͜ʖ ͡°) ). Luettuani noin ½ kirjastani, olen erittäin innoissani. Majuri sai juuri uudet käskyt moskovasta, ja ensimmäinen osa on ohi. Hermestä on päästy testaamaan, ja kaikki osapuolet ovat siitä innoissaan. Niko, Aaro ja Anatoli jahtaavat majuria, tosin he eivät tiedä hänen olevan venäläinen vakooja. Kirjan tempo on pysynyt yhtä nopeana kuin alussakin ja kirjaa ei todellakaan ole tylsä lukea. Mutta mitäköhän seuraavaksi tulee tapahtumaan? Luulisin että majuri ei saa varastettua Hermestä ja Niko, Aaro ja Anatoli pääsevät liemestä. Mutta nyt takaisin lukemaan, adieu!

‘In this moment, I am euphoric. Not because of any phony god’s blessing. But because, I am enlightened by my intelligence.’"

                                                                       Jäähyväiset                                                                        

Hei taas! Kirjani on tullut päätökseen ja olen onnellinen että sain sen luettua. Tarina alkoi saksasta ja päättyi suomenlahdelle, mukana oli venäläisiä, suomalaisia, saksalaisia ja brittejä. Venäläiset varastivat Hermeksen testausalueelta, mutta britit veivät sen venäläisiltä. Vähän harmittaa koska kirja loppui. Tarina oli todella mukaansavievä ja olisin voinut lukea sitä vielä pidempäänkin. Olen iloinen että valitsin tämän kirjan sillä jaksoin lukea sen, ja ennakkoluuloni Ilkka Remestä kohtaan muuttuivat. Kaiken kaikkiaan 5/5 kirja.

Martti kuittaa ( ͡o ͜ʖ ͡o)

Helena Waris - Sudenlapset

6.9 Terve! 
Valitsin luettavaksi kirjan Sudenlapset. En ole kirjasta tai kirjailijasta ennen kuullut, mutta kiinnostuin kirjasta luettuani takakannen. Itseäni kirjan aihepiiri kiinnostaa, ja uskoisin että pidän siitä. Hieman aluksi mietitytti kirjan paksuus (sivumäärä kirjassa 436), mutta nopeana lukijana se kyllä onnistuu. Ainakin takakannesta sai käsityksen, että kirjassa olisi tapahtumia ja jännitystä, mutta sen sitten näkee kun kirjaa lukee eteenpäin. 

Ja siinä kirjan etukansi 

14.9 Nyt on kolmasosa kirjasta luettuna, ja arveluni osui oikeaan: pidän kirjasta itseasiassa paljonkin. Ei niin taitavalle lukijalle kirja voi olla haastava, sillä kirjan tapahtumia seurataan useamman eri henkilön näkökulmasta ja vaihto saattaa tapahtua yllättäenkin.

Kirja sijoittuu kirjailijan itse keksimään maahan (jonka nimeä ei mainita), ja ollaan keskiajan tienoilla.
Päähenkilöinä toimivat erillään kasvaneet kaksoset Karran ja Roke, ja suuressa osassa on myös Karranin kasvattajaperheen villikkotytär Niir ja hänen arka veljensä Nuno.

 Karran ja Roke ovat kaksosia, mutta keskenään melkein kuin yö ja päivä: Karranin ollessa herkkä ja mietiskelevä, Roke on ärhäkkä ja ylimielinen. Kumpaakin kuitenkin yhdistää veljeys sekä se, että kirjan edetessä lukijalle selviää kummankin olevan ihmissusia.
Monen vuoden eron jälkeen kaksoset joutuvat vasten tahtoaan tapaamaan toisensa, sillä on selvinnyt että heidän äitinsä Terihan on kuollut.

Tilanteeseen aiheuttaa ongelmia se, että Terihan oli noita, jonka suojeluksessa poikien synnyinpaikka Vornanmutka oli. Nyt on vaarantunut koko paikan olemassaolo, kun paikalla ei ole suojelijaa, ja suojelijan tulisi perinteen mukaan olla naispuolinen noita. Karranille on kuitenkin annettu valtuudet paikan suojeluun, mutta ensin hänelle on annettu tehtävä suoritettavaksi.

Kirjassa on paljastunut osa asioista, mitä Karranin on tehtävä mutta tehtävän päämäärää ei lukijalle ole paljastettu, se on siis arvoitus vielä. Itse arvelen asian liittyvän kaksosten äidin kuoleman selvittämiseen sekä vanhaan loitsukirjaan, joka on kateissa. 
Arvelen (ja myöskin toivon), että kirjan edetessä Rokesta ja Niiristä tulee pari. Kaksikko haastoi riita ja ärsytti toisiaan kirjan alussa, mutta varsikin Niirin näkökulmasta luettaessa huomaa, että itseasiassa he pitävät toisistaan.

Kirjassa on paljon tapahtumia, ja siksi sitä onkin mielenkiintoista lukea. 

28.9 Kirjaa on nyt luettu yli puolen välin verran, ja se on edennyt nyt pikkuhiljaa. Monet asiat ovat silti yhä auki ja on tullut jo vähän olo, että milloin jotkut asiat alkaisivat vihdoin ratkeamaan. 

Suurimpiin tapahtumiin kuuluu Nunon kuolema, joka sekoitti useamman henkilön ajatuksia. Varsinkin tuskaista on ollut Niirillä, joka itse ampui yllättäen lumouksen seurauksena sotatantareelle ilmestyneen veljensä kuoliaaksi nuolellaan. Nyt uutena mysteerinä aiempien lisäksi on tullut se, miten aiemmin kadoksissa ollut Nuno yhtäkkiä ilmestyi nuolen eteen. Sen lisäksi myös Niirin ja Roken välit ovat lähentyneet entisestään ja olen varma, että lopussa he ovat pari.

Kirjassa on ollut paljon pienempiä tapahtumia, mutta jotain merkittävää joka olisi selittänyt esim. Terihanin kuolemaa ei ole selvinnyt, ja se on yhä täysi mysteeri. Karranin matka on myös edenyt pikkuhiljaa, mtta mitään merkityksellistä ei ole sen suhteen tapahtunut. Luulen, että kirjan loppupuolella sitten tapahtuukin kerralla paljon. 

Hitaasta etenemisestä huolimatta pidän yhä kirjasta.

5.10 Luin kirjan tänään loppuun ja kuten arvelinkin, niin asiat alkoivat selvitä lopun lähestyessä. Terihanin tappajaksi selvisi monen yllätykseksi veljestän nuorempi sisarpuoli Sudentahto eli Serina. Niir ja Roke ovat yhdessä, ja Karran on saanut suojeltua Vornanmutkaa. Ajan myötä Karran aikoo hakee tyttärensä luokseen, ja kouluttaa tämän Vornanmutkan haltijaksi (Karran sai tyttären matkansa aikana, mutta lapsen äiti Ainut kuoli). Myös Nunon kuolema selkeni. 

Kirja oli mielestäni hyvä, ja oli hyvä idea valita tämä. Juoni pysyi yllätyksellisenä loppuun asti, enkä voinut ennakoida tulevia tapahtumia kovinkaan paljoa. En tosin osaa sanoa, mikä oli kirjan huippukohta. Kirja koostui tavallaan monista pienistä tapahtumista, eikä ollut mitään tiettyä tärkeää tapahtumaa, kuten useissa kirjoissa. Toisaalta se saattaa olla hyväkin juttu, kirjasta tuli hieman muista erilaisempi.

Itse pidin ideasta, että kirjassa näkökulma vaihteli usein. Oli mielenkiintoisampaa seurata tarinan kulkua usean henkilön silmin, ja ilman tätä kirja ei olisikaan toiminut päähenkilöiden matkatessa usein kaukana toisistaan.

Jos pitää fantasiasta ja haluaisi lukea hieman erlaisemman kirjan, niin Sudenlapset on hyvä valinta.

Katja Kallio - Kuutamolla

Hei.

Valitsin kirjan Kuutamolla Katja Kalliolta. En ensin valinnut kyseistä kirjaa, mutta lukiessani aiempaa kirjaa tajusin, että se ei sopinut minulle. Siispä otin äitini kirjahyllystä tämän kirjan. Odotan kirjalta juuri sitä mitä takakansitekstissä sanotaan, eli romanttista komediaa. En yleensä lue tämäntyyppisiä kirjoja, mutta nyt teen poikkeuksen. Kirjailijaa en tunne ja kirjasta tiedän vain sen, että se tulee sisältämään monenlaisia suhdekoukeroita ja että siitä on tehty elokuva. Katsotaan mitä tästä tulee. 

 

 13.9.2014

Hei jälleen. Nyt olen lukenut noin neljänneksen kirjasta.

Kirja kertoo kolmikymppisestä Iiris Vaarasta joka työskentelee kirjakaupassa. Hän rakastaa elokuvia ja on opetellut niistä monia repliikkejä ulkoa käyttäen niitä eri tilanteissa ja hän kuuntelee vanhaa jazz-musiikkia.

Kirja sijoittuu tietääkseni pääkaupunkiseudulle. Iiris on alussa juuri eronnut miesystävästään Markosta ja rypee itsesäälissä. Vähitellen hän alkaa muistella miten tämä kaikki tapahtui ja palataan kolmisen vuotta taaksepäin siihen aikaan, kun hän tapaa tämän hurmaavan sudenhymyisen Markon.

Kirjan kuvailu on erittäin yksityiskohtaista. Siinä saa tarkan kuvan eri tapahtumapaikoista, joten päässä pystyy hyvin kuvittelemaan eri tilanteet. Kuitenkin, jos lukee puoli sivua kuvailua yhdestä puutarhasta, tekee jo mieli jatka itse tarinan lukemista.

Kirjan alku oli erittäin hidas. Siinä sai tarkasti kuulla kuinka toimintakyvytön ihminen voi olla eron seurauksena. Se sai itse tarinan alkamaan kohtalaisesti, mutta mielenkiintoista luettavaa se ei ollut. Kun päästiin kirjan ajassa taaksepäin, kirjan lukemista halusi itsekin jo jatkaa.

Epäilen, että kirjassa tullaan kuvaamaan Iiriksen ja Markon suhde alusta loppuun ja sitten palataan nykyaikaan, jossa Iiris yrittää jatkaa elämäänsä kirjakaupassa ja vähitellen mahdollisesti hyväksyy yksinäisyytensä. 

Tässä oli kaikki tällä kertaa, jatkan lukemistani. 

27.9.2014 

Tervehdys. Olen nyt lukenut kirjaani puoliväliin saakka ja nautin tämän lukemisesta sivu sivulta enemmän. Markon ja Iiriksen suhde käytiin melko pikaisesti läpi, mutta olen ilahtunut siitä, sillä tämänhetkinen kerronta on viihdyttävää luettavaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ihan oikeasti nauranut ääneen jonkin kirjan tapahtumille. Iiris sekoilee eronjälkeisessä elämässään ja yrittää tehdä Markon mustasukkaiseksi, vaikka Marko ei olisi lähimaillakaan. Iiriksestä on tullut paljon mielenkiintoisempi ja temperamenttisempi henkilö ja haluan jo lukea hänen seuraavista päähänpistoistaan. Olen kirjaa lukiessani mietiskellyt, että miksi pidän Iiriksestä niin paljon, vaikka hän on kuin kuka tahansa meistä. Ymmärsin, että se johtuu juuri siitä, että hän on niin samaistuttava henkilö. Vaikka en ole koskaan kohdannut samanlaisia ongelmia kuin Iiris, pystyn silti ymmärtämään häntä ja hänen reaktioitaan. 

Kirjasta itsestään minulla ei ole paljoa uutta kerrottavaa sen tarkemmin, mutta tästä on hyvä jatkaa. Loppua piti jo vähän arvuutella tässä vaiheessa, mutta olen yhä samaa mieltä, että pienten harhailujen jälkeen Iiris pääsee yli erostaan.

On aika suorittaa pieni loppukiri lukemiselle, mutta se kyllä onnistuu. Kirjoittelen sitten silloin lisää. 

28.9.2014

Heipä hei. Innostuin aika roimasti lukemisesta ja luin sitten kirjan loppuun päivässä. Kirjassa tapahtui niin paljon käänteitä ja uskomattomia asioita, että olin aivan pyörryksissä lukiessani sitä. Pääasia on, että Iiris päästi vihdoin irti Markosta, ja parhaalla mahdollisella tavalla. Eli sanoen asiat Markolle suoraan ja vielä hänen naisystävänsä edessä. Tunsin valtavaa voitonriemua ja luin sen sivun moneen kertaan. 

Tässä tapahtui paljonkin kaikkea muutakin, mutta tietääkseni viimeisessä päivityksessä piti kertoa yleiskuva kirjasta eikä selittää kaikkea tarkkaan, joten menen vaan suoraan tehtävänantoon.

En voi vieläkään uskoa kuinka paljon tunteita kävin läpi alle 300:ssa sivussa. Nauroin, itkin, tunsin ylpeyttä, vihastuin, pelästyin, järkytyin ja rakastuin. Ilman äidinkielen kirjatehtävää en olisi ikinä edes harkinnut lukevani suomenkielisten kirjailijoiden tuotoksia. Nyt olen iloinen, että valitsin tämän kirjan. Kirja oli hauska ja erilainen kokemus. Olen normaalisti painottunut fantasiaan, mutta nyt myös draama ja komedia varmasti kuuluvat valikoimaani. Ylipäätään suosittelen kirjan lukemista.

Tämän jälkeen aion tutkiskella Katja Kallion muutakin tuotantoa ja jatkan lukemisiani. Pöydälläni lukemista odottelee jo pari kirjaa, joten menen niiden pariin.

Nimessä ja Veressä - Ilkka Remes

Moi!
Valitsin Ilkka Remeksen kirjan Nimessä ja Veressä. Valitsin kyseisen kirjan, koska olen lukenut muutamia Remeksen kirjoja aiemmin ja ne ovat olleet hyviä. Luulen että kirja osoittautuu hyväksi niinkuin muutkin saman kirjailijan kirjat. En tiedä kirjasta etukäteen mitään muuta kuin, että se liittyy rikoksiin.
Remeksen kirjat ovat erilaisiin rikoksiin ja murhiin liittyviä.

Moi taas !

Olen lukenut kirjasta nyt noin kolmas osan ja olen ollut tyytyväinen kirjaan, sillä se on ollut alusta asti melko jännittävä ja mielenkiintoinen. Kirja kertoo pääosin Karri-, Saara Vuoriosta, sekä Antti Korvesta. Kirja sijoittuu nykyaikaan, Pudasjärvelle ja Lähi-Itään. Luulen että rikokset Pudasjärvellä-ja sieppaukset Lähi-Idässä saadan selvitettyä.



19.9.  Terve !

Olen nyt lukenut kirjani jo melkein kokonaan ja se on ollut todella mukavaa ja jännittävää luettavaa.
Karri Vuorio sai vaimonsa Saaran pelastettua Israelaisilta sieppaajilta, mutta Pudasjärven murhat ovat edelleen selvittämättä ja terroristit tekevät pommi iskun Pudasjärvelle. Veikkaan että kirjan lopussa selviää Pudasjärven murhat ja minkä takia sieppaajat halusivat Saaralta historiallisen asiakirjan. Kirja on ollut alusta asti mielenkiintoinen ja jännittävä, joten sitä on ollut miellyttävä lukea.




5.10. Päivää !

Olen nyt saanut luettua kirjani, joka oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava.
Kirjaa lukiessa ei tullut pitkästyttävä olo ja voisin lukea jonkun muunkin Remeksen kirjan, koska tämäkin oli hyvä. Mielestäni kirja oli todellakin lukemisen arvoinen ja se kannatti valita.
Mielenekiintoinen ja mukavaa luettavaa, suosittelen!

Ruusulaakso

 Kaari Utrio Ruusulaakso

2.9.-14

Valitsin Kaari Utrion kirjan Ruusulaakso, koska äitini kulutti lähes puoli tuntia elämästään tyrkyttämällä sitä. Tai ei oikeastaan juuri tätä kirjaa vaan Kaari Utrion kirjoja yleensä. Ajattelin että pakko sen on sitten olla hyvä. Kirjasta puuttuu kansikuva ja takakansiteksti joten en kirjasta etukäteen paljoa tiedä. Sen kyllä tiedän että Utrio kirjoittaa lähinnä historiallisia romaaneja. 

 

                                              Kirjan kansi näyttää oikeasti tältä, hain kuvan netistä.


 8.9.-14

Kirjasta ei kunnolla saa selville kuka on päähenkilö. Nyt kahdeksan lukua luettuani jokaisessa luvussa yhtä lukuunottamatta on ollut eri kertoja. Mutta kirjassa on kyllä yksi keskeinen henkilö. Laura, henkilö joka oli kertojana ensimmäisessä luvussa. Jokainen kertoja on jollakin tavalla liittynyt Lauraan. Oli se sitten sisko, aviomies, setä tai vanha opiskeluaikojen ystävä. Lauralla on kullanväriset hiukset ja silmälasit. Hän kyllä käyttää piilolinssejä, tai piilolaseja niinkuin niitä kirjassa sanotaan. Mutta onhan ajankohtakin 80-luku. Laura on naimisissa taiteilija Kari Pirkkoinsuon kanssa. Hän tekee kaiken minkä Kari käskee ja sopeutuu Karin elämäntapaan, halusi Laura sitä tai ei. Vaikka Karilla on muita naisia, yhden illan juttuja kylläkin, Laura ei välitä. Hän ei saa välittää.

   

Vaikka minulla onkin lupa vaihtaa kirjaa sen järkyttävyyden takia, en kuitenkaan jostain syystä halua vaihtaa. Ei sillä etteikö kirja järkyttäisi minua. Aina kun ajattelen että tuon kummemmaksi ei enää voi mennä, niin aina tulee jotain vastaan. Mutta jokin tässä kirjassa kiinnostaa, ehkä osana juuri se järkyttävyys.

 28.9.-14

Nyt olen päässyt kolmanteentoista lukuun asti. Hieman on vähäiseksi jäänyt lukeminen kun aika ei yksinkertaisesti riitä, mutta kyllä kirjassa on siitä huolimatta ehtinyt tapahtua vaikka mitä: Laura ja Kari olivat Lauran sedän taiteilijajuhlissa, jossa Kari petti Lauraa Lauran siskon Tuiren kanssa. Laura ei kestä sitä joten hän lähtee ajamaan mumminsa luo, mutta unohtaa että on juonut juhlissa, jonka seurauksena poliisit pysäyttävät hänet. Mutta oli siinä jotain hyvääkin, nimittäin Laura tapasi arkeologimiehen, Lasse Sahran, jonka kanssa hän lähti suuttunutta Karia pakoon. Kun maine menee taiteilijalta jos vaimo on rattijuoppo. Minua tuo inhottaa kovasti, että Kari vain pompottaa Lauraa ja pettää milloin huvittaa. Mutta jos Laura jotain sattuu tekemään niin kamalat huudot.

 Minulla on hirveän vahvat tunteet kirjan hahmoista, joitakin säälin, joitakin vihaan. Tai toisaalta on siellä sellaisiakin henkilöitä joista en tiedä säälinkö vai vihaanko. Lauraa minä säälin, ja Karia en voi olla vihaamatta, mutta sitten Tuiresta en tiedä mitä mieltä olisin.
 Kirja muuttuu kiinnostavammaksi mitä pidemmälle sitä lukee, ja nyt on ollut paljon iloisempia aiheita, tai enemmänkin aihe. Nimittäin Laura ja Lasse. Olen melko varma että Laura jättää Karin ja jatkaa elämäänsä Lassen kanssa, tai niin ainakin toivon. Hyvin todennäköistä se ainakin on, sillä Lasse on selvästi kiinnostunut Laurasta. Mutta sen näkee sitten.

5.10.-14

Kirja on nyt luettu, ja pakko sanoa että loppu ei ollut ihan sellainen kuin odotin. Nimittäin Laura saa selville että Kari on väärentänyt Lauran isoisän tauluja, raivohullu Kari hakkaa Lauran kuoleman partaalle ja Laura muuttaa Lassen luo. Lauran täydellisestä siskosta, Tuiresta, tulee alkoholisti ja Kari hukkuu. Itsemurha, olettaisin.

Kaikesta huolimatta pidin kirjasta. Vaikka sen maailma oli aivan kamala, niin silti loppu oli onnellinen. Ei kyllä kaikille henkilöille, mutta ainakin niille joista pidin. En tiedä silti suosittelisinko tätä vai en. En ainakaan nuorille.

"Kaikki eivät juorua, mutta kaikki puhuvat takana päin."

Heips vaan kaikille!

Kun opettaja kertoi tämmöisestä lukupäiväkirja ideasta niin olin innoissani heti alusta alkaen, sillä bloggaus on ihan tuttua mulle ja se on kivaa. No kuitenkin nyt asiaan. 
Valitsin kirjakseni Anna-Leena Härkösen kirjan Takana puhumisen taito sillä äiti suositteli sitä ja kuulemma se on hyvin hauska kirja, jossa kirjailija kertoo voimakkaasti mnielipiteitään hulvattomalla tavalla. Odotukset ovat nouseet sitä mukaa kun äiti kertoi juttuja kirjasta. Kuulemma jopa pikkuveljeni on nähty lukevan sitä salaa sen jälkeen kun kuuli kirjasta pätkän. 
Takana puhumisen taito eri ole romaani. Se on novellikokoelma, jossa Härkönen kertoo maailman eri asioista. Opettaja antoi luvan lukea sen vaikka piti valita kirjakseen romaani. Toivon tosiaan, että kirjan hyvä... vaikka ei se kyllä paljoakaan haittaisi, jos tylsistyisin kirjaan koska se on melko ohut.
Odotan, että lukiessani kirjaa löydän itseni, joistrakin kirjailijan kuvaamista tilanteista ja osaan nauraa niille. En kamalasti tiedä kirjasta etukäteen, mutta yllätykset on mukavia.
Luin kirjasta suosituksia ja mielipiteitä ja ksml.fi sivuilla kirjan sisällöstä luki mm näin. 

"Käsittelyssä ovat muun muassa vaihdevuodet, petolliset 

remonttimiehet, karaokelaulanta ja lentokenttien 

perkeleellisyys."



Toivotaan, että nautin lukemisesta! 

Franseska kuittaa~

 

 

 

 

 

Hyvää ajanvietettä tylsyyteen, mutta siinä kaikki~

 

 

  09.09.14

Moi vaan kaikille ! <3

Nonni olen nyt lukenut kolmasosan valitsemastani kirjasta Takana puhumisen taito. Kirja alkoi minusta mielenkiintoisesti ja oli hienoa, että kirjailija Anna-Leena Härkönen uskaltaa kertoa erilaisia mielipiteitä. Monet asiat joita kirjassa käytiin läpi olivat kuitenkin minulle liian aikuismaisia. Ei siinä nyt mitään seksiä (huuuii) tai tappamista (yääh) ollut, mutta siis minä en oikeastaan haluaisi vielä miettiä keski-ikäisten naisten ongelmia. Kirjassa on kyllä monia hauskoja kohtia ja jos on tylsää, kirja on hyvää ajanvietettä. Jotkut aiheet olivat miele nkiintoisempia, esimerkiksi siitä miten ei saisi esittää ketään muuta kuin oikeasti on tai hymiöiden tärkeydestä tekstiviesteissä. Olen ohessa olevan lainauksen viestissä aivan samaa mieltä:

"..Ja hymiö on parasta lisätä varmuuden vuoksi jokaisen leikkimielisesti tarkoitetun viestin loppuun. Koskaan ei tiedä minkälaisesta läpästä toinen loukkaantuu. Varsinaista v*ttuilua hymiö ei pehmennä."

Kirjassa Härkösen mielipiteet ovat monet ihan ymmärrettäviä, mutta hänen kantassa kirjassa avioeroon ja -liittoon on kyllä minulla ihan toinen. Minusta avioliitosta pitää yrittää pitää parempaa huolta ja ensinnäkin katsoa aika tarkkaan kenen kanssa avioituu. Ero ei ole välttämättä vapauttava kokemus ja sen jälkeen on taas sinkku ja onnellinen.. sitäkin, mutta erosta kestää toipua. (varsinkin, jos on OIKEASTI rakastanut toista) Pointtini on, että kirja oikein huutaa: "Ihmiset erotkaa, jos on vaikeaa!" En tiedä olenko vanhanaikainen, mutta AVIOLIITTO ON PYHÄ. Anteeksi, että olen eri mieltä. Toisaalta kirjailija on nyt kolmannessa avioliitossa ja minä olen tuskin seurustellut kuukautta, joten en t iedä mitä itse ajattelisin Härkösen tilanteessa asiasta.
  Kirjailija osaa kyllä sanoa asiansa ja eikä rumalta kielenkäytöltä säästytä. Kuitenkin  tunteellisella pohjalla kirjan teksti ei minusta uppoa. Vaikka kuinka luen, en tunne mitään sen kummempaa enkä pysty samaistumaan tekstin tilanteisiin, joten erityisiä kohtia ei jää mieleen, jos oikein yrittää miettiä mitä kirjassa oikein tapahtuu ja onko sillä syvällistä merkitystä.

Että tällaista tällä kertaa, luen kirjaa, eteenpäin ja katsotaan mitä kommentoitavaa minulla on seuraavalla kerralla.

Franseska kuittaa~











Illalla on ainakin jotain luettavaa~

23.09.14

Moi taas kaikki!

Olen nyt lukenut semmoiset kolme neljäsosaa Anna-Leena Härkösen kirjasta Takana puhumisen taito ja olen yllättynyt joistakin kirjailijan mielipiteistä, taas. Hän selvästi kannattaa lääkkeiden käyttöä  ja käy kauneusleikkauksissa usein.. hänen uskottavuutensa alkaa hiipua sillä olen monissa asioissa niin eri mieltä, että hiukan raivostuttaa. On hyvä, että osaa ilmaista mielipiteensä, ei siinä mitään. Kirjassa on tietysti hauskoja kohtia, joita on sitten kiva pohdiskella. 

Esimerkiksi kappaleessa Syntilista oli hauska lukea asioita mitkä raivostuttaa naisissa. Sillä monessa asiassa Härkönen ei voinut olla muuta kuin oikeassa.

On rasittavaa, että periaatteessa naiset voivat tehdä paljon enemmän kuin miehet. On ihan ookoo, että naiset tekevät jotain "miehistä" mutta jos mies tekee jotain "feministä" kaikki katsoo ja alkaa haukkumaan homoksi. Mikä yhteiskunta.

"Jos nainen torjuu miehen, hänelle on siihen oikeus, sillä itseään on kuunneltava, ja jos vaikka väsyttää niin sitten väsyttää. Jos mies torjuu naisen, hän on hintti."

Kirjaa lukiessa oivaltaa kyllä monia asioita. Monessa kohtaa kirjaa tuntuu kuin niiden rivien välissä Härkönen olisi vain ottanut asioita elämästäni ja kirjoittanut ne paperille ärsyttävän huvittavalla tavalla.

Vielä yksi neljäsosa jäljellä! Jaksaa jaksaa..

Franseska kuittaa~

Huvitti jälkeenpäin..

30.9.14

Heissan!

Nyt olen lukenut loppuun valitsemani kirjan Takana puhumisen taito. Kun viimeinenkin Anna-Leena Härkösen jorina oli luettu, olin helpottunut sekä huvittunut kirjasta. Siis kirja herättää paljon erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä, ja sitä on hauska lukea. Siis kirja ei kosketa syvällisellä tasolla, mutta miellyttävä se on.
Viimeinen kolmasosa kirjasta oli hauska sekin. Sen aikana Härkönen ehti kyseenalaistamaan, hotelleita, koulussa jaettavia kyselykaavakkeita, vanhentumista, valehtelua, kamalia pomoja, vanhan aikaisuutta, idioottimaisia nimiä ym.
Erityisesti pidin hänen mielipidettään jonottamisesta. Kaikki tietää sen tunteen, jos on kiire jonnekkin ja sulla on nyt siinä kädessäsi se ES tai kokis siinä marketin jonossa ja edessäsi on se mummeli, joka tulee vaan niin hyvin juttuun sen kassanmyyjän kanssa... Tai pappa joka hamuaa kaikki lottokupongit. Tai niitä joitakin ihmisiä jotka eivät osaa käyttää pankkikortilla maksu laitetta. Jos laitetta ei osaa käyttää, niin miksei voi vaan suosiolla maksaa käteisellä ja häipyä siitä jonosta valittamasta. Myös välillä oikeasti tuntuu, että jonossa minua edellä olevat ihmiset eivät tajua sitä, että lompakon ja rahat voivat ottaa ennen kun tulee siihen maksamistilanteeseen eikä sitten, kun on tarkoitus maksaa (SE ON KASSALLE MENON TARKOITUS) niin siinä tilanteessa alkaa tuumailemaan: "Mihin minä panin sen lompakkoni, sitä ei löydy mistään.." Argh.
"Jos joku etuilee jonossa, tekee mieli tappaa. Onkohan joku joskus tapettu sen takia? Maailma on vanha ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, joten todennäköisesti. Kun tappamisen sijasta joutuu sanomaan pakotetun kohteliaasti: 'Anteeksi, mutta nyt taisi olla mun vuoro", tuntee itsensä hankalaksi ihmiseksi, vaikka hankala on juuri se etuilija."

Ja sen olen huomannut, että ihmiset osaavat olla hyvinkin ilkeitä toisille ihmisille, joita he eivät tunne. Tätä asiaa myös Härkönen käsitteli novellissa Kuppi suklaata. Myös itsekkin saattaa sanoa aika terävästi muille ihmisille (omasta puolestani pahoittelen kaikkia, joille olen sanonut jotain väärää) ja jälkeenpäin on alkanut miettiä onko siinä paljoakaan järkeä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos energiaa ei tarvitsisi purkaa ihmisiin, ja kaikki voisivat elää sovussa.. MUTTA EI SE YHTEISKUNTA PYÖRI SILLÄ TAVALLA. (ei enää putousimitaatioita, kiitos)
"Kerran poikani pelästyi lentokoneessa, kun ei löytänyt puhelintaan mistään.
- Äiti, apua, missä mun puhelin on? hän kiljaisi.
- Onko pakko huutaa? kysyi viereisellä penkillä istuva mies myrkyllisesti.
- Se nyt vaan säikähti kun puhelin oli kadoksissa, minä puolustin.
- Joo mutta tartteeko silti huutaa?
- Lapsilla on nyt tapana välillä huutaa.
- Mä olen nähny monia lapsia, jotka ei huuda.
- Ne oli varmaan sitten tajuttomia!
Että olin ylpeä tuosta vastauksesta. Jos toinen käyttäytyy ensin huonosti, siihen saa vastata samalla mitalla."
Härkösen mielipiteet samaistuttavat, mutta tietysti vain harvoin koska en ole kokenut kaikkia kirjassa mainittuja tilanteita. Silti on ihan mukavaa lukea ihmisten mielipiteitä. Kirja ei ole mitenkään raskasta luettavaa ja vain 156 sivuinen, että tylsyyteen suosittelen.






Franseska kuittaa~






Ps. Sitten vielä kirjan legendaariset viimeiset sanat.

"... Ja lopuksi vielä se tärkein.
Älä osta koskaan, missään tilanteessa kenellekään tuliaisiksi jääkaappimagneetteja."

Mosaiikkilintu

Moi!
Valitsin kirjakseni Ulla Viertolan Mosaiikkilinnun. En ollut kuullut kirjasta tai kirjailijasta mitään ennen. Löysin kirjan kirjastosta, ja se vaikutti mielenkiintoiselta, joten valitsin sen. Pidän fantasiakirjoista, joten tämä kirja oli toivottavasti hyvä valinta.


 


Takakannen mukaan kirja kertoo Oman valtakunnan nuoresta keisarista. Kirja vaikuttaa hieman sekavalta, mutta saa nähdä. Kiinnostava se kyllä varmasti on :)




              14.9.
Hei!
Nyt luettuani noin kolmannesosan kirjasta, on aika kirjoittaa taas tänne. Kirja kertoo Oman valtakunnasta, jota uhkaa kuivuus, koska valtakunnalle elintärkeä joki kuivuu. Päähenkilö on Adulkar, valtakunnan keisari, johon kansa ei ole kovin tyytyväinen, koska häntä pidetään liian nuorena keisariksi. Muistaakseni hän on 15-vuotias.
Kirjassa on paljon juonittelua: hovissa ja armeijan joukoissa on pettureita, jotka saavat juonittua Adulkarin pois keisarillisesta Kolmen kehän kaupungista ja hylättyä hänet autiomaahan. Pidän kirjailijan kirjoitustyylistä paljon: hän kuvailee asioita taitavasti ja kirjoittaa todella hyvin.
Kirja on ollut mielenkiintoinen ja sellainen kuin odotinkin. Henkilöitä on melko paljon ja heillä on usein vaikeat nimet, mikä vaikeuttaa hieman juonessa mukana pysymistä.
Veikkaan, että kirjaa pidemmälle lukiessa paljastuu uusia petoksia ja valtakunnan tila huononee. Sen haluaisin tietää, mihin kirjan nimi "Mosaiikkilintu" viittaa, koska se ei ole vielä selvinnyt. Toivon, että tarina jatkuu yhtä mielenkiintoisena ja yllättävänä.


              28.9
Hei taas!
Kirjastani on nyt neljäsosa jäljellä, joten tulin taas kertomaan siitä lisää. Kirjassa on oikeastaan kaksi päähenkilöä: Adulkar ja Elenja, aatelisneiti jota on koko hänen elämänsä ajan valmisteltu Adulkarin tulevaksi puolisoksi. Kun Adulkar hylätään autiomaahan ja valta vaihtuu, Elenja karkaa äitinsä kanssa pois Kolmen kehän kaupungista kaukaiseen Urhonkasteen linnakkeeseen. Elenjalla on maagisia kykyjä: hän pystyy aistimaan toisten ihmisten tunnetilat. Kaupunkiin asti leviää huhuja oudosta tytöstä, jolla on outoja kykyjä. Samaan aikaan Adulkar on päässyt Rajavuorille, minne hän oli matkustamassa tapaamaan vesihenkeä. Vesihengen sijaan Adulkar löytää Ensimmäiset, kansan joka asuu vuoren sisällä. Hän tutustuu tyttöön, jolla ei ole nimeä mutta tätä kutsutaan Uruhan tyttäreksi. Eräänä päivänä tulva tuhoaa Ensimmäisten asuinpaikan ja samalla koko kansan Uruhan tytärtä lukuunottamatta. Adulkar ja Uruhan tytär, jolle Adulkar myöhemmin keksii nimen Unna Arhunja, lähtevät vaeltamaan ja etsimään tulvan aiheuttajaa. Kirja on edelleen erittäin mielenkiintoinen ja sitä on mukava lukea. Tarina liikkuu hyvin eteenpäin. Nimien määrä ja vaikeus ovat edelleen vähän haastavia. Veikkaan, että Adulkar ja Unna Arhunjaksi nimetty tyttö rakastuvat. En tiedä, palaavatko he Kolmen kehän kaupunkiin. Olen varma, että loppuosa kirjasta on hyvä ja yllättävä.

             2.10
Terve!
Sain luettua kirjani loppuun. Aluksi pitää sanoa, että yhtä juttua en ollut tajunnut. Tämä kirjahan on siis kirjasarjan ensimmäinen osa. Kun kirjaa oli n. 20 sivua jäljellä, aloin miettiä, miten kirja muka loppuu, sillä juoni oli vielä kesken! Noh, Mosaiikkilintu on kolmiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Aion varmasti lukea seuraavatkin osat, sillä kirja oli hyvä lukuelämys. Kerron nyt kuitenkin tämän kirjan lopusta. Entinen keisari Adulkar ja Unna Arhunja (lyhyemmin Unna) tapaavat viimeinkin muita ihmisiä: vanhan sotilaan Mudin. Unna on sairastunut ja Mudin avulla hänet saadaan parempaan kuntoon. Kolmikko lähtee kohti Kolmen kehän kaupunkia. Perillä Adulkar ja Unna onnistuvat livahtamaan teatteriseurueen mukana keisarin palatsiin, missä he osallistuvat teatteriseurueen näytelmään. Kesken keisarinnalle tarkoitetun esityksen sotilaat nappaavat kaikki seuruelaiset kiinni. Adulkar ja Unna onnistuvat pakenemaan keisarien hautaholvistoon, josta he yllättäen löytävät keisarillisen untennäkijän, Narkun, joka oli yksi pettureista. Salakäytävää pitkin he löytävät tien uuden keisarin huoneeseen. Yhtäkkiä keisarinna tulee huoneeseen ja myrkyttää keisarin, miehensä. Adulkar, Unna ja Narku näkevät tämän tapahtuman seinänraosta. He karkaavat pois ja menevät takaisin Mudin luokse. Adulkar jättää Unnan Mudin ja Narkun hoiviin ja lähtee pois. Sitä, minne hän lähtee, ei kerrota. Pian Mud ja Narku tajuavat Unnan olevan raskaana. Kirjan lopussa Urhonkasteen kapinalliset solmivat rauhan keisarinnan kanssa. Aivan viimeinen luku kertoo ihan toisenlaista tarinaa lapsista, joiden vanhemmat on tapettu keisarinvastaisuudesta. Heidän joukossaan on kaksi tyttöä, joiden arvelin olevan Elenjan lapsia. Seuraavassa kirjassa heistä kerrotaan kai enemmän. Pidin kirjasta paljon ja aion tosiaankin lukea seuraavatkin osat. Kirjan hahmoihin pystyi eläytymään. Alussa Adulkar vaikutti hyvin rasittavalta tyypiltä, mutta tarinan edetessä hänestä tuli vastuuntuntoisempi ja aikuismaisempi. Tämä johtuu Unnasta, josta Adulkar joutui huolehtimaan. Kirja myös varoittaa siitä, miten voi käydä, jos on liian vallanhimoinen.
 Lause "Petoksen, kasvamisen ja uskollisuuden tarina" tiivistää kirjan mielestäni hyvin.

Harjunpää ja kiusantekijät

   Heipähei

 Kiinnostuin kirjasta kaverin kautta, joka väitti Harjunpään ja pahan papin olleen hyvä. Kirja oli samaa sarjaa kuin Pahan pappi. Uskon kirjan olevan hyvin jännittävä ja nopeasti kulkeva. Kirjan tekijä oli Matti Yrjänä Joensuu.



16.9.2014

Hei kaikki lukuisat blogini lukijat! Kirja ei edennytkään niin nopeasti mitä sen ajattelin etenevän. Ensimmäiset 30 sivua oli hyvin vaikea ymmärtää, ja päästä mukaan juoneen. Kirjan päähenkilö oli Harjunpää, eli rikosetsivä. Olen nyt sivulla 50, ja en ole kovin innostunut kirjasta, koska se ei edennytkään niin nopeasti ja juonta on alussa vaikeaa saada kiinni.

28.9.2014

Hei!
Olen kirjassani suunnilleen puolivälissä. Olen nyt sivulla 144.
Kirjassa on nyt juoni selvinnyt paremmin, ja se on hyvä sillä en tykkää lukea kirjaa mistä ei saa selvää. Antsu ja Dödö ovat kiusaajia, ja Jari Lehikoinen heidän kiusaamisen uhri. Dödöstä sain sen verran selvää, että hänen perheelläänkään ei mene hyvin. Heillä ei esimerkiksi ole jääkaappia. Tämä kirja poikkeaa muista rikoskirjoista hyvinkin vähän mielestäni.

8.10.2014

Hei! On viimeisen lukupäiväkirjapostauksen aika.
Joka ikinen odotukseni täyttyi kirjasta, ja siksi myös pidin kirjasta loppujen lopuksi paljon. Juoni eteni ihan hyvin, vaikkakin aika hitaasti. Kirjassa oli hyviä opetuksia. Kirja mielestäni oli kirjoitettu älyttömän hyvin. Oletin ensin, että en ikinä ymmärtäisi kirjasta mitään, mutta ymmärsin sittenkin kaiken. Dödön itsemurha oli surullista, mutta hän varmaan ymmärsi ettei poispääsyä enää ollut tilanteesta. Suosittelen kirjaa lämpimästi 14-15 vuotiaasta ylöspäin.