Väinö Linna -Tuntematon Sotilas

Moi! Aion lukea Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, joka kertoo Jatkosodasta. En vielä osaa sanoa pidänkö kirjasta, mutta olen kuullut siitä ihan hyvää palautetta. Odotan, että se on melko jännittävä ja tapahtumarikas. Toivottavasti, koska pitkä se ainakin on...

 14.9
Nyt olen lukenut kirjasta noin kolmanneksen ja se vaikuttaa ihan kivalta. Kirjassa kuvaillaan Suomen ja Venäjän välisiä taisteluita, sotilaiden elämää ja kuolemaa ja sodan järjettömyyttä. Se, joka tunteilee ja antaa tilaa pelolle tai säälille ei pärjää.  Alku oli aika tylsää luettavaa ja olen edelleen pihalla henkilöistä, joista puhutaan usein vain sukunimellä. Päähenkilö on (?) Koskela, vähäpuheinen, rauhallinen hämäläinen vänrikki. Hän on ollut sekä Talvi- että Jatkosodassa.
Jo tähän mennessä moni henkilöistä on kuollut, mitenköhän niitä riittää vielä kolmellesadalle sivulle...

28.9
Kirjaa jäljellä enää neljännes..;) voiton puolella ollaan ;) Oikeastaan pidän kirjasta, vaikken varsinaisesti tiedä  miksi. Nyt tiedän jo henkilöistä enemmän:
-Koskela (ylennetty luutnantiksi viime kerran jälkeen) on mukava tyyppi joka on voittanut miestensä kunnioituksen asettumalla heidän tasolleen, häntä saa sinutella ja kohdella kuin rivimiestä.
-Hietanen on nuori isokokoinen ja vahva, ulospäin tosi kova jätkä, mutta oikeasti aika tunteellinen. Hän ajattelee asioita syvällisesti.
-Vanhala on pieni, pyöreä ja hyväntuulinen. Hän on alussa tosi ujo ja hihittelee yksikseen, mutta sodan edetessä hänen rohkeutensa kasvaa. Eräs venäläisnainen antaa hänelle kokonsa takia lempinimen "Ylen Sankia Priha", joka vakiintuukin pian käyttöön.
-Lammio on tärkeilevä upseeri jolle kuri on tärkeää. Hän esiintyy aina virkapuvussa ja käyttää moitteetonta kieltä. Miehet eivät pidä hänestä. Välillä Lammio yrittää palauttaa konekiväärikomppanian löysän ja lähes olemattoman kurin, mikä tekee hänestä entistä epäsuositumman.
-Rokka on yli kolmekymppinen perheenisä, joka on ollut mukana talvisodassakin. Hän on hauska, mutkaton ja kovaääninen kaveri, joka ei nöyristele ketään. Rokalla on mukanaan hiljainen ystävänsä Suden Tassu. Rokka on loistava sotilas ja hän pääsee alikersantiksi. Pieni lainaus Rokan suhtautumisesta Lammioon:

          -Alikersantti Rokka.
          -Mikä hätän?
     Se tuli niin laupiaan viattomalla äänellä, että komppania väkisinkin alkoi nauraa. Lammio silmäisi vihaisesti komppaniaa ja sanoi Rokalle painokkaasti:
          -Te menette aliupseeritupaan kuten muutkin, onko selvä?
          -Illallahan tuo nähhää. Enkä mie täs sellasest käy kinnailemmaa, mut sano kuule luutnantti, millo myö   aletaan saada lommii. Mieki tääl perreelline mies olt jo mont kuukautta. Puollat sie jos mie jätän anomuksen?
     Jälleen kerran Lammio joutui epätietoiseksi siitä, puhuiko Rokka noin yksinkertaisuuttaan vai irvistelikö hän. Joka tapauksessa Lammio kuitenkin suuttui sinuttelusta ja sanoi:
          -Alikersantti Rokka. Me emme tietääkseni ole tehneet sinunkauppoja.
          -Eihä myö olla, mut tehhää pois. Anteroha mie oon. Minnuu saap sinutella ain. Miehä sinuttelen sinnuu ilmanki ko sie oot nuoremp mies ko mie. 



Kolmannessa kiväärikomppaniassa on lepsu kuri ja jokainen menee miten haluaa. Kuitenkin he pärjäävät taisteluissa erittäin hyvin. Toki miehiä kaatuu itse kultakin, mutta heiltä kenties hieman vähemmän kuin toisilta. En osaa oikein sanoa miten kirja tulee päättymään, mutta aika moni varmaan vielä kuolee, kun joudutaan kovempiin paikkoihin (jo nyt Suomen armeija on pitkällä Venäjän puolella Petroskoista eteenpäin).
Kirja kuvaa hyvin sitä miten viattomatkin ihmiset kärsivät sodasta kun heidät ajetaan pois ja kuinka turhaan monet kuolevat. Niinkuin Hietanen aina sanoo: Mää ihmettelen kauhiast!

5.10
Kirjan loppu oli sellainen kuin odotinkin, ja se kertoo sodan perääntymisvaiheesta. Sen tunnelma on aika apea, sillä miehet ovat masentuneita ja moni on jo luovuttanut. Tulitaisteluista ei enää kerrota niin yksityis Tärkeitä henkilöitäkin kuolee aika paljon, esim. Hietanen, Kariluoto, Sarastie ja lopussa Koskela.
Yleisesti ottaen kirja oli mielenkiintoista luettavaa alkua lukuun ottamatta, koska kesti hetken päästä kirjaan sisälle. Kirja kannatti lukea, ja suosittelisin sitä luettavaksi. Alussa ajattelin kirjaa aika tylsäksi ja sekavaksi ja sellaiseksi jossa on liikaa henkilöitä, mutta niin ei ollut ja monista henkilöistä muodostui hyvinkin tarkka kuva. Kirja oli paikoin hauska, surullinen, jännittävä ja puuduttava, ja minulle se oli avartava lukukokemus koska en ole ennen lukenut tämän tyylisiä kirjoja :)