Joel Haahtela - Traumbach

Hei kaikki

Ajattelin lukea Joel Haahtelan romaanin Traumbach.
Kirjan takakansi kertoo että kirja on leikkisä romaani joka kysyy mikä on todellista ja voiko sinne koskaan löytää.
Juonesta kerrotaan että nuori mies tulee tuntemattomaan kylään tavoitteenaan haastatella herra Traumbachia.
Odotukseni kirjasta eivät ole kamalan korkealla koska en tiedä tuota enemmän kirjasta, jonka on kirjoittanut kirjailija josta en ole koskaan kuullutkaan ennen tätä hetkeä.

Päivitystä

Viimeinkin sain itseni tuolilta ylös ja oikeasti kirjoittamaan jotakin.

Kirja on tavallaan helppolukuinen ja suoraviivainen, mutta kuitenkin takakannen kuvailun mukaisesti leikkisä. Päähenkilö Jochen on nuori reportteri joka työskentelee Frankfurter Allgemeine-lehdelle. Päähenkilöstä ei juuri tuon enempää kerrota mikä on outoa romaanille. Kirja ei kerro edes tapahtuma-aikaansa tai paikkaansa, mutta tekstistä voisi arvella että tarina sijoittuu 90-luvun Saksaan. Tähän mennessä tarina on pyörinyt herra Traumbachin ympärillä joka ei mene öisin kotiin, ja työskentelee rakennusviraston rakennuslupaosastolla. Toivon todella että koko kirja ei pelkästään pyöri tämän yhden miehen ympärillä, mutta tuntuu että näin tulee käymään.

Ei tässä paljon muuta, päivitän sitten kun jotakin tapahtuu.

Päivitystä 2

Luettuani nyt puolet kirjasta olen tyrmistynyt ja raivostunut seuraavista asioista: Äärettömän hidas juonenkerronta, täysin turhat kommentit päähenkilöltä, sivuhenkilöt jotka vaikuttavat henkisesti vammautuneilta, päähenkilön tarve analysoida kaikkea ja tehdä vertauskuvia, hyödyttömät ja tylsät välinäytöksen tapaiset kirjoitukset turhista asioista jotka eivät edes liity tarinaan, asioista kertomatta jättäminen, ja lopulta päähenkilön pakkomielle keski-ikäisten ihmisten häiritsemiseen.

Kuten mainitsin jo listassa, kirja jättää tärkeitä asioita kertomatta ja täyttää sivut täysin turhilla kirjoituksilla valosta ja tuulesta. Olen yrittänyt miettiä mitä merkitystä tällä muka filosofisella potaskalla on mutta en ole päässyt eteenpäin siinä.

Tarina ei ole paljoakaan edennyt, Jochen yrittää vielläkin tavata herra Traumbachin vaikka ei ole vielläkään kerrottu miksi lehteen halutaan juttu rakennuslupavirkailijasta. Jochen tapaa myös vanhan naisen nimeltään Zuckmayer johon hän ihastuu tuntemattomasta syystä.

Muuta päivitettävää ei ole.

Päivitystä 3

Viimeinkin olen kirjan lopussa. Kirjan loppuosa sekoittaa kokonaan juonen jota kirjan aikana on rakennettu, kirjan loppu voisi yhtä hyvin olla jostakin toisesta kirjasta. Päähenkilö on tapahtumista yhtä ulalla kuin lukijakin, mikä kuvastaa kirja henkeä hyvin. Tarina loppuu siihen että Jochen viimeinkin monien kahvikupillisten ja penkillä nukkumisten jälkeen tapaa Traumbachin hänen asunnossaan, en spoilaa kirjaa vaikka mieli tekisi jottei ihmisten tarvitsisi lukea tätä, mutta kirja tavallaan vain heittää loppuratkaisun naamallesi mitään selittämättä.

En pitänyt kirjasta yhtään, kirja selittelee turhia asioita eikä keskity omaan tarinaansa.

Arvostelisin tämän kirjan Jogiin86:n asteikolla 1/5. Tässä kirjassa ei edes maistu salami.

Toivon todella että kaikki kopiot tästä kirjastaan poltetaan roviolla ja tuhkiin heitetään hapansilakkaa suola-vesiliuoksessa.

Menen tästä nyt erakoitumaan metsään nykyistä yhteiskuntaa pakoon mukanani maitorahkaa litran purkeissa, jota muuten saa rahkapihasta.