Helena Waris - Sudenlapset

6.9 Terve! 
Valitsin luettavaksi kirjan Sudenlapset. En ole kirjasta tai kirjailijasta ennen kuullut, mutta kiinnostuin kirjasta luettuani takakannen. Itseäni kirjan aihepiiri kiinnostaa, ja uskoisin että pidän siitä. Hieman aluksi mietitytti kirjan paksuus (sivumäärä kirjassa 436), mutta nopeana lukijana se kyllä onnistuu. Ainakin takakannesta sai käsityksen, että kirjassa olisi tapahtumia ja jännitystä, mutta sen sitten näkee kun kirjaa lukee eteenpäin. 

Ja siinä kirjan etukansi 

14.9 Nyt on kolmasosa kirjasta luettuna, ja arveluni osui oikeaan: pidän kirjasta itseasiassa paljonkin. Ei niin taitavalle lukijalle kirja voi olla haastava, sillä kirjan tapahtumia seurataan useamman eri henkilön näkökulmasta ja vaihto saattaa tapahtua yllättäenkin.

Kirja sijoittuu kirjailijan itse keksimään maahan (jonka nimeä ei mainita), ja ollaan keskiajan tienoilla.
Päähenkilöinä toimivat erillään kasvaneet kaksoset Karran ja Roke, ja suuressa osassa on myös Karranin kasvattajaperheen villikkotytär Niir ja hänen arka veljensä Nuno.

 Karran ja Roke ovat kaksosia, mutta keskenään melkein kuin yö ja päivä: Karranin ollessa herkkä ja mietiskelevä, Roke on ärhäkkä ja ylimielinen. Kumpaakin kuitenkin yhdistää veljeys sekä se, että kirjan edetessä lukijalle selviää kummankin olevan ihmissusia.
Monen vuoden eron jälkeen kaksoset joutuvat vasten tahtoaan tapaamaan toisensa, sillä on selvinnyt että heidän äitinsä Terihan on kuollut.

Tilanteeseen aiheuttaa ongelmia se, että Terihan oli noita, jonka suojeluksessa poikien synnyinpaikka Vornanmutka oli. Nyt on vaarantunut koko paikan olemassaolo, kun paikalla ei ole suojelijaa, ja suojelijan tulisi perinteen mukaan olla naispuolinen noita. Karranille on kuitenkin annettu valtuudet paikan suojeluun, mutta ensin hänelle on annettu tehtävä suoritettavaksi.

Kirjassa on paljastunut osa asioista, mitä Karranin on tehtävä mutta tehtävän päämäärää ei lukijalle ole paljastettu, se on siis arvoitus vielä. Itse arvelen asian liittyvän kaksosten äidin kuoleman selvittämiseen sekä vanhaan loitsukirjaan, joka on kateissa. 
Arvelen (ja myöskin toivon), että kirjan edetessä Rokesta ja Niiristä tulee pari. Kaksikko haastoi riita ja ärsytti toisiaan kirjan alussa, mutta varsikin Niirin näkökulmasta luettaessa huomaa, että itseasiassa he pitävät toisistaan.

Kirjassa on paljon tapahtumia, ja siksi sitä onkin mielenkiintoista lukea. 

28.9 Kirjaa on nyt luettu yli puolen välin verran, ja se on edennyt nyt pikkuhiljaa. Monet asiat ovat silti yhä auki ja on tullut jo vähän olo, että milloin jotkut asiat alkaisivat vihdoin ratkeamaan. 

Suurimpiin tapahtumiin kuuluu Nunon kuolema, joka sekoitti useamman henkilön ajatuksia. Varsinkin tuskaista on ollut Niirillä, joka itse ampui yllättäen lumouksen seurauksena sotatantareelle ilmestyneen veljensä kuoliaaksi nuolellaan. Nyt uutena mysteerinä aiempien lisäksi on tullut se, miten aiemmin kadoksissa ollut Nuno yhtäkkiä ilmestyi nuolen eteen. Sen lisäksi myös Niirin ja Roken välit ovat lähentyneet entisestään ja olen varma, että lopussa he ovat pari.

Kirjassa on ollut paljon pienempiä tapahtumia, mutta jotain merkittävää joka olisi selittänyt esim. Terihanin kuolemaa ei ole selvinnyt, ja se on yhä täysi mysteeri. Karranin matka on myös edenyt pikkuhiljaa, mtta mitään merkityksellistä ei ole sen suhteen tapahtunut. Luulen, että kirjan loppupuolella sitten tapahtuukin kerralla paljon. 

Hitaasta etenemisestä huolimatta pidän yhä kirjasta.

5.10 Luin kirjan tänään loppuun ja kuten arvelinkin, niin asiat alkoivat selvitä lopun lähestyessä. Terihanin tappajaksi selvisi monen yllätykseksi veljestän nuorempi sisarpuoli Sudentahto eli Serina. Niir ja Roke ovat yhdessä, ja Karran on saanut suojeltua Vornanmutkaa. Ajan myötä Karran aikoo hakee tyttärensä luokseen, ja kouluttaa tämän Vornanmutkan haltijaksi (Karran sai tyttären matkansa aikana, mutta lapsen äiti Ainut kuoli). Myös Nunon kuolema selkeni. 

Kirja oli mielestäni hyvä, ja oli hyvä idea valita tämä. Juoni pysyi yllätyksellisenä loppuun asti, enkä voinut ennakoida tulevia tapahtumia kovinkaan paljoa. En tosin osaa sanoa, mikä oli kirjan huippukohta. Kirja koostui tavallaan monista pienistä tapahtumista, eikä ollut mitään tiettyä tärkeää tapahtumaa, kuten useissa kirjoissa. Toisaalta se saattaa olla hyväkin juttu, kirjasta tuli hieman muista erilaisempi.

Itse pidin ideasta, että kirjassa näkökulma vaihteli usein. Oli mielenkiintoisampaa seurata tarinan kulkua usean henkilön silmin, ja ilman tätä kirja ei olisikaan toiminut päähenkilöiden matkatessa usein kaukana toisistaan.

Jos pitää fantasiasta ja haluaisi lukea hieman erlaisemman kirjan, niin Sudenlapset on hyvä valinta.